Rauhallista Joulua ja riemukasta Uutta Vuotta!!!

Maajoukkueleiri

Olin viime viikonloppuna maajoukkueleirillä Pajulahdessa. Oli todella mukavaa nähdä muita tyttöjä ja päästä treenailemaan porukalla. Leiri kesti neljä päivää ja teimme sinä aikana kahdeksan treeniä, joista onneksi muutama oli myös kevyitä palauttavia treenejä. Kyllä taas huomasi viikonlopun jälkeen juosseensa. Oli nimittäin jalat aika väsyneen tuntuiset. No, ei ihmekään, kun juoksimme kolmena päivänä peräkkäin aika kovaa piikkareilla. En ole ihan tottunut tuollaiseen tahtiin. Pystyin kuitenkin tekemään kaikki treenit ilman mitään sen suurempia ongelmia. Muutenkin jäi ihan hyvä fiilis siitä, että kunto on ihan hyvällä mallilla ajankohta huomioon ottaen. Paljon on vielä tekemistä nopeudessa ja aitatekniikassa, mutta onneksi tärkeimpiin hallikisoihin on vielä pari kuukautta aikaa.

Pari viikkoa sitten sain oudon varvasvaivan. Olin lenkillä ja yhtäkkiä oikean jalkani isovarpaan tyvessä tuntui outoa kipua. En pystynyt tekemään treeniä loppuun, koska kipu äityi niin pahaksi, etten edes pystynyt kävelemään kunnolla. Olin todella ihmeissäni asiasta, sillä en mielestäni loukannut jalkaa mihinkään. Koska kipu ei hellittänyt muutamaan päivään, päätin mennä näyttämään jalkaani lääkärille. Se kuvattiin ja onnekseni siellä ei ollut mitään rikki. Lääkäri oli sitä mieltä, että varvas on vain venähtänyt jotenkin tai siihen on tulossa ns. jäykkä isovarvas. Minulla on jo vasemmassa jalassa vaivasenluu, joka tuli siihen viisi vuotta sitten.

Vaisenluun kehittyminen voi periytyä geeneissä, mutta myös liian kapeat kengät voivat vaikuttaa sen muodostumiseen. Vaisenluussa isovarvas painuu sivusuunnassa muita varpaita kohden ja aiheuttaa siten pullistuman isovarpaan tyveen, koska isovarpaan luuston kulma muuttuu. Vaiva on hyvin tyypillinen vanhoilla ihmisillä ja yleisempi naisilla kuin miehillä.

Erona vaivasenluussa ja jäykässä isovarpaassa on se, että jäykkä isovarvas on pohjimmiltaan nivelrikkotauti ja että varvas ei käänny vinoon vaivaisenluun tavoin. Jäykän isovarpaan tyypillinen oire on – kuten nimikin sanoo – jäykkyys ja kipu, joka pahenee jalkaa rasittaessa. Jäykkä varvas ei taivu ylöspäin ja aiheuttaa kipua ja ongelmia juostessa, hyppiessä, tanssiessa ja portaita kävellessä. Vaiva onkin tyypillinen ihmisillä, jotka ovat harrastaneet juoksua, hyppylajeja tai pallopelejä. Tanssijoilla vaivaa pidetään lähes ammattitautina. Joskus jäykän isovarpaan taustalla voi olla tyviniveleen kohdistunut vamma, esimerkiksi niveleen ulottunut murtuma tai rustovaurio.

Todella ikäviä vaivoja molemmat. Erityisesti pikajuoksijalle. Mutta onneksi jalkani on jo paljon parempi ja siksi toivonkin, että kyseessä olisi ollut vain venähdys. Ei kai tässä voi muuta sanoa, kuin että tällaista tämä urheilijan arki vaan on.

Ihanaa, kun kohta on joulu ja pääsee rentoutumaan syöden ja syöden :) En ole koskaan treenannut joulun pyhinä, enkä aio tehdä sitä tänäkään jouluna. Mielestäni joulu on juuri sopiva ajankohta unohtaa urheilu muutamaksi päiväksi ja vain tankata ja nukkua hyvin. Tuollaisen pienen lepojakson jälkeen löytyy taas ihan eri tavalla intoa ja energiaa jatkaa valmistautumista hallikauteen.

Hyvää joulua kaikille ja muistakaahan rentoutua!!

Pajulahden minileiri

Olin pari päivää reenailemassa Pajulahdessa. Otolla (Kilpi) oli oma pituushyppääjien leirinsä, niin päätin lähteä mukaan. Olemme seurustelleet Oton kanssa kohta neljä vuotta. On toisaalta helppoa ja toisaalta vaikeaa seurustella toisen urheilijan kanssa. Se on hyvä puoli, että molemmat ainakin ymmärtää, mikä tämä urheilujuttu on ja miksi se vie niin paljon aikaa. Me reenaillaan jonkun verran myös yhdessä, joten se ei karsi yhteistä aikaamme juuri ollenkaan. Luulen, että ymmärrämme toisiamme ainakin tässä urheiluasiassa aika hyvin :) Välillä toki pitää ottaa vähän yhteen, kun toinen tulee neuvomaan jossakin tekniikka-asiassa ja itsellä sattuu olemaan hiukan huono päivä. Myönnän, että otan joskus Oton neuvot väärällä tavalla vastaan..

Olemme molemmat valmistumassa myös samaan ammattiin, eli olemme monella tapaa samanlaisia.

Mutta nyt Pajulahteen. Tein kahteen päivään neljä treeniä ja kaikista selvittiin kunnialla. Juoksin vähän aitatekniikka, otin muutamia lähtöjä, juoksin lentäviä 20 metrin vetoja ja sitten kävin vielä vähän nostamassa rautaa salilla. Aitatekniikka meni yllättävän hyvin verrattuna siihen etten ole vielä kovin montaa aitatreeniä tälle syksylle tehnyt. Juoksin vielä lenkkareilla, mutta oli kyllä todella paljon kutkutusta laittaa piikkarit jalkaan ja juosta kovempaa!

Leiri meni kokonaisuudessaan oikein mukavasti, vaikkakin melko nopealla aikataululla. Kyllä tunsi taas reenanneensa ja jalat oli sunnuntaina aika puhki. Eikä ollut mitään kaikkein parasta "palautumista" istua autossa koko päivän työn merkeissä. Mutta alkuviikko täytyykin ottaa rennosti ja käydä hieronnassa, että loppuviikosta kykenee taas reenailemaan.

Minut valittiin viime viikolla Kainuun ja Kajaanin kipinän parhaaksi yleisurheilijaksi. Tuntuu ihan mukavalta, että saavutuksiani arvostetaan tuolla tavalla. Sain myös pienen stipendin, mikä tietenkin lämmittää mieltä. Äiti ja isä saivat myös uusia koristeita kirjahyllyn päälle ;)

Toivottavasti niitä saadaan taas ensi vuonna lisää!

Treeniä treeniä

Nyt on sitten treenailtu noin kuukausi peruskuntoa. Onpas ollut niin mukavaa tehdä tällaista matalatehoista, mutta määrältään runsaampaa harjoittelua. Minä tykkään :) Pikkuhiljaa aletaankin siirtyä kovempitehoisempiin treeneihin ja kohta saa taas juosta piikkareillakin.

Olen ollut nyt aika paljon töissä ja olen askarrellut myös kouluhommien parissa. Päättötyökin alkaa olla jo hyvin aluillaan. Valmistun siis huhtikuussa Poliisiammattikorkeakoulusta ja valmistumiseen kuuluu luonnollisesti päättötyön kirjoittaminen. Aiheeni liittyy tietenkin urheiluun ja käsittelee yleisurheilun ja poliisin työn yhdistämisestä. Halusin aihekokonaisuuden, joka minua aidosti kiinnostaa, joten siksi yhdistinkin kaksi tärkeää kiinnostuksen kohdettani.

Olin tänään Aidanpään Idan kanssa treenailemassa. Juostiin aitoja ja ne meni ihan mukavasti. Juoksin pitkästä aikaa 91 cm korkeita aitoja ja alussa tuntui aika haastavalta. Sain kuitenkin vedot tehtyä ja sen jälkeen oli todella voittajaolo :) Minun juoksutekniikka täytyisi saada korkeammaksi ja sitä mukaa myös aidan ylitys vaivattomammaksi, joten luulenpa, että tuollaisten korkeiden aitojen juokseminen silloin tällöin voisi tehdä minulle hyvää. Mutta on kyllä pakko sanoa, että tämmösenä "persjalakasena" tapauksena joutuu tekemään aika paljon enemmän töitä korkeampia aitoa juostessa.

Onhan siitä ollut puhetta, että naisille tulisi 91 cm korkeat aidat 84 cm tilalle, mutta ainakin vielä se on jäänyt spekuloinnin tasolle. Selviytyisin varmasti vielä 91 cm aidoista, mutta jos ne nostettaisin metrin korkuisiksi, voisi meikäläisen aitajuoksu-ura jäädä siihen. Ei vain yksinkertaisesti pituus enää riittäisi.

On tosi mukavaa, että samasta kaupungista löytyy muitakin aitureita, joiden kanssa pystyy välillä treenaamaan yhdessä. Mielestäni yhteistreenit ovat todella hyödyllisiä, sillä niissä saan paremmin itsestäni irti. Siksi tykkään myös todella paljon treenileireistä, joilla meitä onkin iso lauma harjoittelemassa yhdessä. Samanhenkinen ilmapiiri kasvattaa intoa ja motivaatiota treenata taas yksin kaikki muut ajat. Vaikka onkin kyse yksilöurheilusta, koen, että yhdessä tekeminen kehittää meitä sekä yksilöinä että joukkueena yhä paremmalle tasolle.

Urheilijan elämään kuuluu ylä- ja alamäet. Urheilijan on muistettava elää hetkessä ja nauttia kunnolla onnistumisistaan, sillä kaiken sen jatkuminen ei meidän maailmassamme ole mikään itsestään selvä asia. Takaiskuista selviäminen vie hetkensä, mutta niistä on osattava ottaa opiksi ja tehdä asiat jatkossa paremmin, jotta kokisi taas niitä onnistumisen elämyksiä. Asioilla on onneksi tapana järjestyä :)

Treenit jatkuu ja hallikilpailukausi lähenee..

Uusi kausi, uudet kujeet

Menneestä kaudesta

Olen todella tyytyväinen kesän tuloksiin ja saavutuksiin. Ennätykseni parani vielä Suomi -Ruotsi -maaottelussa ja nyt se kirjataan 13.62. Maaottelussa oli todella mahtavaa juosta. Fiilis oli huikea! Ihmiset kannustivat ja olivat todella hienosti mukana molempina maaottelupäivinä. Minua jännitti todella paljon, sillä en olekaan aikaisemmin juossut noin suuren yleisön edessä ja halusin luonnollisesti onnistua. Kompuroin juoksun aikana muutamaan aitaan ja jäin sitten tiukassa kilpailussa viidenneksi. Mutta voitin kuitenkin yhden ruotsalaisen ja tein uuden ennätyksen, joten olen tyytyväinen!

Maaottelun jälkeen minulla oli vielä yhdet kilpailut, nimittäin poliisien EM-kisat Ukrainassa syyskuun lopussa. Se oli myös todella mielenkiintoinen kokemus. Olin 100m sileällä neljäs uudella ennätykselläni 12.67 ja aidat voitin ajalla 14.18. Juoksut eivät enää tuntuneet kovin herkiltä, sillä pitkä kilpailukausi alkoi jo tuossa kohtaa painaa. Mutta oli hienoa voittaa Euroopanmestaruus ja seistä korkeimmalla korokkeelle kuuntelemassa Maamme -laulua. Sellaisia tilanteita ei yksittäisen urheilijan uralle kovinkaan monta tule eteen.



Uusi treenikausi

Olen harjoitellut nyt peruskuntoa kolmisen viikkoa ja on ollut kyllä niin kivaa tehdä välillä tällaista matalatehoista treeniä. Olin jo yhdellä SUL:n treenileirilläkin, joka järjestettiin Pajulahdessa. Oli taas niin mukava nähdä meidän aitajuoksuperhettämme :) Motivaatio harjoitella on viime kesän jäljiltä korkealla. Halu tulla vielä paremmaksi on kova ja niinhän sitä sanotaan, että nälkä kasvaa syödessä. Valmennan edelleen itse itseäni, mutta suunnitelmat jonkinlaisesta valmentajasta ovat tulleet tänä syksynä kuvioihin. Olisi hyvin tärkeää, että joku pystyisi seuraamaan tekniikkatreenejäni, sillä niissä asioissa minulla on vielä rutkasti parannettavaa ja itse on kovin vaikea arvoida omaa tekemistä.

Pikkuhiljaa mennään kohti uutta kilpailukautta ja uusia haasteita. Ensi vuonna ei ole sellaisia arvokisoja, joihin pystyisin vielä tällä tasolla tähtäämään, mutta toivon että kotimaan kisoista tulee kovia ja pääsisin myös ulkomaille kilpailemaan. Toivon myös todella sitä, että kaikki me aitajuoksijat kehittyisimme laajalla rintamalla eteenpäin ja suomalaisen aitajuoksun taso nousisi lähemmäs kansainvälistä tasoa.

Tsemppiä siis kaikille!!!

Kalevan kisat

OLIN TOINEN!!!

Kalevan kisat on nyt kilpailtu ja sieltä kotiintuomisina oli urani tähän mennessä arvokkain saavutus. SM-hopea!!!

Kisathan tosiaan olivat Kajaanissa ja kotiseurani järjestämät. Kenttä ei sinänsä ole kotikenttäni, sillä Paltamossahan minä sillon nuorena treenailin. Toki Kajaanin kenttä oli tuttu nimenomaan kilpailuareenana. Oli kyllä aivan mahtavaa päästä juoksemaan Kainuulaisen yleisön edessä ja oli tosi mukavaa, kuinka paljon tuttuja kannustamassa. Fiilis oli huikea!

Olin etukäteen kehitellyt hiukan paineita kisoista juuri sen takia, kun tiesin, että minulta odotetaan hyvää tulosta ja jopa mitalia. Pelkäsin, että paineet kasautuisivat yliyrittämiseksi ja siten juoksusta ei olisi tullut mitään.. Mutta kävikin toisin. Alkuerät jännitti todella paljon. Tiesin että jos vaan saan ehjän juoksun aikaiseksi, niin finaalipaikka on varma. Juoksu olikin sitten todella rempseän rento veto ja aika 13,85 oli yllättävän hyvä. Kun sain pohjalle hyvän ajan ja juoksun, finaaliin pystyin lähtemään paljon rennommin mielin. Kaikki peliin -asenteella.

Finaali jännitti tietenkin aika paljon ja maha oli sopivan sekaisin ;) Mutta olin aika hyvillä mielin, sillä tiesin jo tehneeni hyvän tuloksen. Finaaliin täytyi vaan lähteä rohkein mielin ja oikeanlaisella asenteella. Sainkin hyvän fiiliksen päälle ja sitä vain lisäsi yleisön erinomainen kannustus. Juoksu meni hyvin. Juoksin ennätykseni 13,75 ja voitin hopeaa! En muista juoksusta oikeastaan mitään muuta, kun yhden kolhaisun matkan varrella ja sen kuinka Lotan ja minun kädet osuivat yhteen muutaman kerran. Erityisen tyytyväinen olen juoksun loppuosaan. Juoksu kulki hyvin loppuun asti ja sain jopa hieman kiihdytettyä kahdella viimeisellä aidalla. Myös loppuheittäytyminen onnistui hyvin.

Oli myös tosi hienoa, että toinen pohjoisen tyttö, Ida Aidanpää voitti suomenmestaruuden. Olen todella onnellinen Idan puolesta. Psyykkasimme toisiamme ennen juoksua ja sovimme, että nyt otetaan kaksoisvoitto pohjoiseen ;)

Oli hienoa onnistua kotikentällä ja antaa yleisölle se, mitä he odottivat. Tästä voi hyvin mielin jatkaa ensi kauteen ja uusiin haasteisiin. Toki tällä kaudella on vielä muutavat kisat, joista tärkeinpänä Suomi -Ruotsi -maaottelu, johon pääsen osallistumaan ensimmäistä kertaa!!! On se varmasti huikeeta pukea suomipaita päälle ja päästä Helsingin olympistadionille juoksemaan.

Syksyllä pääsen Ukrainaan poliisien EM -kisoihin. Sekin tulee varmasti olemaan hieno kokemus!

Kirjoittelen kuulumisia sitten taas noiden koitosten jälkeen, kun kausi alkaa olemaan paketissa.

Kuulumiset treenijaksolta

Heipä hei!

Edellisestä kirjoittelusta on vierähtänyt jo tovi. On ollu niin paljon kaikenlaista kiirettä, etten ole muistanu koko blogia.

Aitakarnevaaleista sen verran, että juoksin siellä uuden ennätyksen 13.80. Juoksu oli kokonaisuudessaan suht tasapainoinen, mutta edelleen on juttuja, jotka täytyy yrittää fiksata kuntoon. Juoksin alkuerissä 13.73, mutta tuulta oli ihan liikaa, +3,3 m/s. Oli aika vaikeeta juosta tuollaseen myötätuuleen. Ei meinannu juoksu pysyä kovin hyvin kasassa. Voitin kisan ja minut valittiin Karnevaalien parhaaksi naisurheilijaksi.

Olin koko karnevaaliviikonlopun treenileirillä Jämsänkoskella . Meillä oli todella mukava viikonloppu tyttöjen kanssa ja treenit suju hyvin. Seuraavan keskiviikon 4AthleticsGP:n kisa ei oikeen kulkenut, kun leiri painoi vielä jaloissa. Juoksin siellä 14,08 ja vastatuuleen. Kisa oli hyvin samankaltainen kuin Kuortaneella juhannuksena. Samat tuulet ja sama aika. Nyt juoksu kärsi herkkyyden puutteesta.

Lahden jälkeen olen treenaillu vähän kovempaa pari viikkoa ja se on ollu mukavaa pitkästä aikaa. Työtkin alkoi heti tuon karnevaaliviikonlopun jälkeen ja yövuorot ovat taas alkaneet viedä osansa. Seuraava kisa on ensi maanantaina eli 26.7 Pm-kisat Turussa. Juostaan siellä Aholan Lauran kanssa luultavasti kaksi juoksua vähän samantyylisesti, kuin sitten Kajaanissa Kalevan kisoissa tulee olemaan. On hyvä saada tuollainen iltakisa, kun ei sellasia ole oikeestaan tänä kesänä ollutkaan.

Voi olla, että juoksen vielä Pm-kisojen jälkeen kerran ennen Kalevan kisoja, mutta en oo vielä löytäny sopivaa kisaa.

Toivottavasti kunto lähtee taas nousuu treenijakson jälkeen. Ens viikolla Pm-kisoista alkaa taas löysäily, et ollaan sitten Kajaanissa iskussa. Ehkä vähän jo jännittää :)

Kuortaneen eliittikisat

Heipsan!

Seuraava aitakisa olikin sitten vasta Kuortaneella juhannuspäivänä. En päässyt Pudasjärvelle, kun koulussa oli sen verran tiukat aikataulut. Pudasjärvellä olis tosin ollu hyvä kisa Aidanpään tyttöjen kanssa. Ida juoksi siellä erinomaisen ajan!! Olis ollu mullekkin hyvä peesi :)

Mutta mutta.. Kuortaneella tosiaan meni tämä juhannus, mutta ihan hyvissä merkeissä kuitenkin. Naisten aidoissa radat oli täynnä pääasiassa suomalaisia aitureita. Meitä oli vauhdittamassa kaksi vierailevaa tähteä ulkomailta, Liettuasta ja jenkeistä. Keli oli sen puoleen hyvä, että lämpöä riitti, mutta tuulet oli aika ikävät. Etusuoralla puhalsi välillä jopa neljän metrin vastatuuli ja siellähän me tietenkin vastatuuleen porskutettiin. Eipä sillä sinänsä mitään merkitystä ole, vaikka on vastatuulta, sillä kaikilla on kuitenkin ne samat olosuhteet. Hyvän ajan tekeminen on vastatuuleen kuitenkin aika vaikeaa.

Juoksu sujui mun osalta hyvin. Olin neljäs ja juoksin ajan 14.08, eli en edes jäänyt kovin kauaksi ennätyksestä :) Lähtö takkuili taas aika pahasti, mutta pääsin onneksi vielä juoksuun kiinni muutaman ensimmäisen aidan jälkeen. Muutamaan aitaan taisi myös tulla kolhaisuja, eli edelleen parannettavaa jäi. Toivotaan että se täydellinen juoksu tulee sitten Kalevan kisoissa ;)

Kuuden viikon koulujaksoa on enää muutama päivä jäljellä ja sitten taas töihin. Saa nähdä, kuinka yövuorot alkaa vaikuttaa treeneihin ja kilpailemiseen. Menee varmaan taas hetki, ennen kuin niihin jotenkin tottuu.

Seuraavat kisat on Jämsänkosken aitakarnevaaleilla 1.7, elikkäs ylihuomenna. Toivotaan, että siellä olis hyvät kelit ja myötäiset tuulet :)

Kisakauden aloitus

Heipsan!

Nyt on sitten pari kisaa jo kisailtuna. Keskiviikkona 9. päivä juoksin Helsingissä 4AthleticsGP:ssä. Kisa jännitti ihan älyttömästi. En edes muista, millon viimeksi olisin jännittäny kisaa noin paljon ja koko päivän :) Ja niinhän siinä sitten kävi, että kisan alkaessa ei ollu enää kauheesti energiaa jäljellä ja eihän siitä sitten mitään tullu. Juoksin 14,43. Juoksu ei varsinaisesti tuntunu kovin herkältä ja kolhasin lähes jokaista aitaa. Juoksu meni pieleen yliyrittämisen takia. Olin ehkä kasannu itelleni liikaa paineita hyvin menneen hallikauden jälkeen. Olen varma, että suurimmat paineet ja yliyrittäminen karisivat tuossa juoksussa ja rentous säilyy tulevissa juoksuissa paremmin.

Tänään olin vuorostaan kisailemassa Tampereen 4AthleticsGP:ssä. Kisat oli vasta illlalla, joten olisi ollu taas koko päivä aikaa jännittää.. ;) Mutta olin fiksu ja tein kouluhommia, niin en kerenny ajatella tulevaa kisaa. Ja kisa menikin sitten hyvin. Juoksin melko ehjän juoksun ja uuden ennätyksen 13,96. Toki moni asia pitää saada vielä korjattua, jos haetaan ihan loistosuoritusta. Onneksi on vasta alkukesä ja tärkeisiin kisoihin on vielä aikaa. Lähdön kanssa on tällä hetkellä suurimmat ongelmat, mutta täytyy nyt vaan treeneissä keskittyä sen korjaamiseen, niin eiköhän se sieltä oikene.

Seuraava aitakisa onkin sitten 24. kesäkuuta Pudasjärvellä. Nyt vaan hyviä treenejä ja lepäilyä, niin siellä mennään taas kovaa :)