Uusi ennätys ja hoppeeta!

Kalevan kisat on nyt kisailtu ja tulos oli ehkä jollain tapaa odotettu. Vaikka kirkkainta mitalia lähdettiin hakemaan, tämäkin miellyttää kohtalaisesti. Toki hampaankoloon jäi ja ne palaset saavat vielä kasvaa ensi vuoden Kalevan kisoihin, jotka muuten kilpaillaan Kuopiossa.

Juoksin alkuerissä uuden ennätykseni 13,26, joka syntyi todella helpolla ja vaivattomalla juoksulla. Ennen juoksua tuntuma tekemiseen oli ehdottomasti parhainta tänä kesänä. Lahdessa ensimmäistä kertaa löytyneet helppous ja parempi vauhti putkahtivat taas esille. Tuon alkueräjuoksun perusteella tiedän, että parempaankin voisi olla luvassa, jos vielä muutama palanen loksahtaisi kohdilleen ja laitan pari pykälää rentoja tehoja lisää.

Päivä oli pitkä ja finaali oli myöhään illalla. Alkuerän jälkeen sain levättyä hyvin, mutta jännitys piti huolen siitä, että syke oli koko päivän korkealla. Finaaliin valmistautuminen sujui ihan mukavasti, mutta hieman aistin, että hermotus ei aivan ollut mukana tekemisessä ja niinpä kolistelin aitoja jo verkkakentän puolella. 

Finaalijuoksu ei sitten ollut enää kovin tuoretta tekemistä, vaan tulihan siinä hieman sohellettua. Ensimmäisen tasoituksen annoin muille lähdön osalta, kun en ollut aivan hereillä telineissä. En tiedä, missä olin, mutta jos antaa kymmenyksen tasoitusta jo reaktiossa, niin joutuuhan sitä vähän ottamaan kiinni itse juoksun aikana. Muutamaan aitaankin tuli siinä sitten kolhastua ja jälleen kerran huidoimme Lotan kanssa toisiamme. Ei ollut ensimmäinen kerta. Täytyy varmaan jatkossa pyytää, että meidät laitetaan mahdollisimman kauas toisistamme. Radat 1 ja 8 voisivat olla hyvät, jotta mahdumme molemmat radalle ;)

Olin kuitenkin tasaisen taiston vahvin ja pyyhälsin lopussa Matildan ja Lotan ohi. Matkan aikana tajusin, että nyt on kaikki mitalit menossa ohi suun ja jouduin oikeasti tekemään töitä hopeani eteen. Siksi helpotus maalissa oli melkoinen ja tulos tyydytti minua kullan menetyksestä huolimatta. Pakko myöntää, että Nooralotan voittamiseen olisi tarvinnut juosta todella kovaa ja perjantai-illan jaloillani en olisi siihen pystynyt.

Nyt tunnelmat ovat väsyneet, mutta onnelliset. Olin oman urakkani jälkeen pari päivää kisaturistina ja kyllä minä niin nautin kisatunnelmasta. Oli hienoa nähdä muiden onnistumisia ja erityisesti Oton (Kilpi) pronssi pituushypystä ja Nooran (Toivo) pronssi 400 metrin aidoista lämmittivät mieltä! Myös meidän aiturinaisemme Matildan kulta pituushypyssä oli huikea suoritus! Se tunne on ihanalla tavalla kamalaa, kun alkaa itkettää toisen puolesta, tulee kylmiä väreitä ja iho menee kananlihalle...

Kisa-areena tuli katsomon puolelta melko tutuksi parin päivän aikana. Kelit olivat loistavat!

Sain loppukautta varten täydennystä lisäravinnekaappiini. Pyrin olemaan näissäkin asioissa erittäin huolellinen, jotta kroppa saa kaiken tarvitsemansa, palautuu hyvin ja on valmis uusiin ennätyksiin! Klikatkaa kuvaa, niin pääsette selailemaan Sportsnutrition.fi:n valikoimia.

Hyvillä mielin mennään eteenpäin. Vielä on monta tärkeää koitosta edessäpäin ja parempaa luvassa, sillä tästä minun kilpailukausi vasta alkaa. Ehkä hieman myöhemmin, kun olin ajatellut, mutta kai se on parempi myöhään kun ei milloinkaan.

Seuraavana vuorossa ovat Kuortaneen eliittikisat ensi lauantaina 3.8. Siellä laitetaan hommaan vähän vauhtia lisää ja korjaillaan ennätyslukemia. Toivottavasti olosuhteet suosivat ja tunnelmaa riittää! Telkkarista kisoja voi seurata TV2:lta klo 16.00 alkaen.

Onnea vielä Kalevan kisoissa menestyneille ja Onnittelut myös Nooralotalle MM-kisarajasta! Jälleen yksi suomalainen naisaituri arvokisoissa. JESJESJES!

Eliittikisoista Kalevan kisoihin

Kazanin reissusta palauduttiin yllättävän nopeasti tai ehkä se olikin vielä jotain Kazanin huumaa, kun juoksin uuden ennätykseni 13,27 Lahden eliittikisoissa viikko sitten. Siellä olo oli pitkästä aikaa taas helppo ja vaivaton, ja sitä kautta sain tehtyä hyvän suorituksen. Olin todella onnellinen juoksun jälkeen, sillä tuo aika on sellainen, joita olen koko kesän odotellut. Taisi siinä myös hieman turhautumistakin purkautua kisan jälkeisen huudon mukana, kun näin aikani tulostaululla. Vihdoinkin asiat olivat puolellani ja kokonaisuus kutakuinkin kunnossa ja niinpä tulos oli se, mitä tässä on toivottu.

Mutta koko kesää leimannut ailahtelevaisuus astui taas esille sunnuntaina Lapinlahden eliittikisoissa. Olo siellä oli alkuun ihan hyvä, mutta väsyin nopeasti ja kroppa ei ollut aivan parhaassa kisatikissä. Ja niinpä juoksut menivätkin puurtamiseksi ja aitojen kanssa rymyämiseksi. Myös reaktioajat olivat luokattoman huonot, mikä kertoo siitä, etteivät kroppa ja mieli olleet aivan hereillä. Ehkä se huuma oli vaan kadonnut Lapinlahdelle mennessä ja kärsin siitä kuuluisasta kisakrapulasta? Lahden valmistavassa harjoituksessa sain hyvin itsestäni irti ja Lahdessa syntyi ennätys, joten yksinkertaisesti en vain ehtinyt palautua Lapinlahdelle.

Ne juoksut on nyt juostu ja seuraavaksi edessä ovat Kalevan kisat Vaasassa. Siellä tavoiteenani on ehdottomasti se kirkkain mitali ja olen erittäin valmis haastamaan rakkaat kilpasiskoni toden teolla. Uskon, että kisasta on tulossa kovatasoinen ja tiukka, sillä aitajuoksijanaiset ovat taas esittäneet erinomaisia otteita tällä kaudella. Ja mikä parasta, laajalla rintamalla. Siksipä haastankin meidät kaikki kovaan kisaan ja laittamaan yhdessä ennätykset uusiksi.

Naisten aidat alkaa perjantaina alkuerillä klo 13.00 alkaen ja loppukilpailu juostaan samana iltana klo 20.30. Siinä on sellainen laji, jota ei voi jättää väliin. Sähäkkyttä ja jännitystä luvassa!

Viivalla nähdään!

DNF ja kisatunnelmia

Tuota kirjainyhdistelmää en todellakaan toivonut näkeväni Universiadien naisten 100 metrin aitojen tuloksissa oman nimeni perässä. Tunne kilpailun jälkeen oli jotain sanoinkuvaamatonta. Jokainen voi mielessään kuvitella sen, kun tuntuu, että pyörryttää ja jalat lähtee alta ja siinä samalla joku repii sydäntä irti rinnasta. Siltä minusta tuntui kun juoksin pahan horjahduksen vuoksi radan sivuun viidennen aidan jälkeen. Lataus oli kova, kaikki oli hyvin verkassa ja kilpailuun valmistautuminen oli mennyt hyvin. Telineiden takana olin valmis juoksemaan uuden ennätykseni ja ottamaan paikkani finaalissa.

Mutta toisin kävi ja pettymyksen kyyneleitä ei tietenkään voinut pidätellä. Tavoite, jonka eteen on tehnyt lujasti töitä, antanut kaikkensa ja valmistautunut koko vuoden, romahtaa vain pienessä hetkessä. En muista, koska viimeksi olisi tuntunut noin pahalta. Tiedän jonkun ajattelevan, että eipä tuonkaan tytön elämä vielä kovin vaikeaa ole sitten ollut, mutta on sanottava, että urheilusta saatavat äärituntemukset ovat todella voimakkaita ja voivat vain hetkessä muuttaa suuntaansa. Ei mennyt kauan, kun pettymyksen kyyneleet muuttuivat ilon kyyneleiksi Hantan voitettua hopeaa 200 metrin finaalissa.

Hetki siinä vierähti, ennen kun sain kasattua itseni ja uskovan siihen, että voisin koskaan enää juosta aitoja. Kyllä tuo kokemus vaan taas jollakin kierolla tavalla kasvatti minua urheilijana. Nyt kisan jättämät haavat on jo hoidettu kuntoon ja katse on jo seuraavissa koitoksissa, Lahden ja Lapinlahden eliittikisoissa ja kirkkaimpana Vaasan Kalevan kisoissa!

Muilta osin Kazanin matka oli huikean hieno kokemus ja jotain sellaista, mitä en voinut edes etukäteen kuvitella. Kaikki puitteet olivat viimeisen päälle hoidettu ja urheilijoita oli paljon ympäri maailmaa. Suomen joukkue oli myös loistava ja oli hienoa tutustua uusiin ihmisiin ja uusiin lajeihin.

Tässä pieni kuvakollaasi kisojen ajalta:

 Avajaiset oli huikea kokemus. Sisäänmarssissa oli sitä isojen kisojen tuntua ja ohjelma todella hieno.

Kisakylän alueelle oli järjestetty erilaisia aktiviteetteja. Esimerkiksi tällaisia "Loungeja", joissa urheilijat saivat viettää aikaa katsoen kisoja tai pelaten lautapelejä. Taisipa sieltä pleikkari ja Xboxkin löytyä.

Kun aika kävi pitkäksi kisaa odotellessa, kehittelin meidän kämpälle muuta ohjelmaa ja viihdykettä. Jännitys helpotti ainakin hetkeksi. Asicsen kamat oli kyllä huippuhyvät siihenkin tarkoitukseen ;)

Oltiin katsomassa painonnostoa ja se oli niin siistiä. Minua yritettiin kovasti käännyttää painonnostajaksi ja on kyllä pakko sanoa, että siinä on huikea laji. Tiedä vaikka seuraavissa kisoissa tämä tyttö nähtäisiinkin noilla molemmilla areenoilla.

Kisaruokala oli huippuhyvä. Vakioannos näytti kutakuinkin tältä. Vaihtoehtoja olivat aasialainen, lähi-itä, paikallinen, salaattibaari, eurooppalainen, pasta&pizza ja tietenkin McDonalds. Ruokala oli auki lähes ympäri vuorokauden.

Kiitos Kazan ja kaikki te mielettömät ihmiset, jotka teitte kokemuksestani kullanarvoisen! En unohda sitä varmasti koskaan. Thank you Kazan!

Ei vielä tänään!

Aitojen alkuerät tältä aamulta peruttiin ja urakka alkaakin vasta huomenna klo 18.45 alkaen. Kolmesta erästä sitten karsitaan finaaliin, jonne pääsee suoraan erien kaksi parasta ja kaksi aikojen perusteella.

Kyllähän tässä jo kutkuttais päästä radalle. Eilen kävin haistelemassa kisapaikan järjestelyjä ja tunnelmaa ja hyvältä vaikuttaa. Toisaalta olen ihan tyytyväinen, että sain vielä yhden päivän lisää palautella, mutta kyllähän tässä alkaa nälkä olla jo melkoinen.

Kisakylä on oikein viihtyisä ja ruokaa ja tarjolla lähes ympäri vuorokauden. Majoitus on toimiva ja huoneista löytyy kunnolliset ilmastointilaitteet. Ne on kyllä tosiaankin ollu tarpeeseen, sillä täällä on todella kuumat kelit. Välillä sataa ja ukkostaakin, mutta silti ilma on lämmin ja kostea. Laittelen reissun jälkeen kuvia ja kerron lisää yksityiskohtia.

Nyt keskitytään huomiseen! Fiilis on tällä hetkellä hyvä ja luottavainen.

Täältä löytyy kaikki aikataulut ja tulokset kisoihin liittyen: http://kazan2013.ru/en

"We make you run" - yhteistyössä Kajaani Game Studios

Tänään on SE päivä, kun matka urani suurimpiin arvokisoihin alkaa. Uskon, että todella moni asia tulee jälleen olemaan uutta ja ihmeellistä. Joutuu Leinosen tyttö taas kovaan paikkaan. Huh! Mutta sehän on juuri sitä, mistä nautin. Jännityksestä, tiukoista tilanteista ja uusista kokemuksista. Odotan innolla!

Tueksi kisoihin sain uuden yhteistyökumppanin, joka omalta osaltaan on helpottanut valmistautumistani yhteen kauden tärkeimmistä koitoksista. Kajaani Game Studios lähti mukaani urani tähän saakka merkittävimmälle matkalle. He toimivat kisasponsorinani ja ovat mahdollistaneet matkani Kazaniin.

"Jungle Race on strateginen ulkoilu- ja urheilupeli, jossa pelaaja kerää matkapuhelimessaan toimivan sovelluksen avulla kartalla näkyviä hedelmiä. Peli laittaa pelaajan oikeasti liikkumaan. Peli on vaihtoehto lenkkeilylle, mutta myös uudenlainen tapa aktivoida lapsia, nuoria ja aikuisia liikunnan pariin. Peli soveltuu myös aktiiviurheilijan harjoittelumuodoksi.

Jungle Racen kehittäjä Kajaani Game Studios on mobiilien liikuntapelien ja -sovellusten pioneeri. Vuosien mittaan olemme toimineet usean liikuntasovelluskehittäjän alihankkijana vastaten heidän ohjelmistokehityksestään.

Kajaani Game Studios haluaa omalla toiminnallaan näyttää esimerkkiä ja kannustaa ihmisiä liikunnallisiin elämäntapoihin. Yhteistyöllä Elisa Leinosen kanssa Kajaani Game Studios haluaa kannustaa urheilijaa uskomaan omiin mahdollisuuksiinsa ja toteuttamaan omia unelmiaan, näyttäen samalla positiivista esimerkkiä nuorille urheilijoille." 

Jari Haverinen, KGS

Lisätietoa Kajaani Game Studiosista ja Jungle Racesta löytää osoitteesta: http://www.junglerace.net/


Lähden Kazaniin juoksemaan ehdottomasti urani parhaimpia suorituksia! Tuntemukset jalkojen osalta ovat menneet jo eteenpäin edellisestä kirjoituksestani. Vielä kolme päivää tehokasta herkistelyaikaa, joten eiköhän tiistaina olla jo valmiita kovaan kisaan.

Kiitos Kajaani Game Studios, että tuette minua matkalla kohti unelmiani!