Pajulahden minileiri

Olin pari päivää reenailemassa Pajulahdessa. Otolla (Kilpi) oli oma pituushyppääjien leirinsä, niin päätin lähteä mukaan. Olemme seurustelleet Oton kanssa kohta neljä vuotta. On toisaalta helppoa ja toisaalta vaikeaa seurustella toisen urheilijan kanssa. Se on hyvä puoli, että molemmat ainakin ymmärtää, mikä tämä urheilujuttu on ja miksi se vie niin paljon aikaa. Me reenaillaan jonkun verran myös yhdessä, joten se ei karsi yhteistä aikaamme juuri ollenkaan. Luulen, että ymmärrämme toisiamme ainakin tässä urheiluasiassa aika hyvin :) Välillä toki pitää ottaa vähän yhteen, kun toinen tulee neuvomaan jossakin tekniikka-asiassa ja itsellä sattuu olemaan hiukan huono päivä. Myönnän, että otan joskus Oton neuvot väärällä tavalla vastaan..

Olemme molemmat valmistumassa myös samaan ammattiin, eli olemme monella tapaa samanlaisia.

Mutta nyt Pajulahteen. Tein kahteen päivään neljä treeniä ja kaikista selvittiin kunnialla. Juoksin vähän aitatekniikka, otin muutamia lähtöjä, juoksin lentäviä 20 metrin vetoja ja sitten kävin vielä vähän nostamassa rautaa salilla. Aitatekniikka meni yllättävän hyvin verrattuna siihen etten ole vielä kovin montaa aitatreeniä tälle syksylle tehnyt. Juoksin vielä lenkkareilla, mutta oli kyllä todella paljon kutkutusta laittaa piikkarit jalkaan ja juosta kovempaa!

Leiri meni kokonaisuudessaan oikein mukavasti, vaikkakin melko nopealla aikataululla. Kyllä tunsi taas reenanneensa ja jalat oli sunnuntaina aika puhki. Eikä ollut mitään kaikkein parasta "palautumista" istua autossa koko päivän työn merkeissä. Mutta alkuviikko täytyykin ottaa rennosti ja käydä hieronnassa, että loppuviikosta kykenee taas reenailemaan.

Minut valittiin viime viikolla Kainuun ja Kajaanin kipinän parhaaksi yleisurheilijaksi. Tuntuu ihan mukavalta, että saavutuksiani arvostetaan tuolla tavalla. Sain myös pienen stipendin, mikä tietenkin lämmittää mieltä. Äiti ja isä saivat myös uusia koristeita kirjahyllyn päälle ;)

Toivottavasti niitä saadaan taas ensi vuonna lisää!