Kova treeni palkitaan

Klikkaile joululahjat täältä!

Syksy alkaa olla selätetty ja pian ollaan taas kisakaudella. Olen ajatellut, että kisailen ensimmäisen kerran tammikuun puolen välin jälkeen. Enää siis reilu kuukausi aikaa! Kyllähän tässä alkaa jo ensimmäiset jännitykset kutitella mahan pohjassa. :)

Treenit ovat sujuneet oikein mukavasti. Olen ollut myös kutakuinkin terveenä ja ehjänä muutamaa pientä takaiskua lukuunottamatta. Räkätaudissa olin kolmisen viikkoa ja muita pieniä kolotuksia siellä sun täällä on ollut säännöllisen epäsäännöllisesti. Vanhuus ei tule yksin.. ;)

Neljän viikon mittainen maksimivoimakausi meni hyvin ja ennätyspainoja heiluteltiin. Todella mielissäni olin siitä, että vaikka tein kovaa voimaa, niin nopeusominaisuudet pysyivät hyvällä tasolla. Syksyn aikana myös pikajuoksutekniikkani on kehittynyt parempaan suuntaan. Maksimivoimakaudella en yleensä juokse kovaa, sillä kun rasitan hermostoani puntilla, ei ole järkevää juosta siihen päälle hermottavia ja kovia nopeustreenejä. Itse olen ainakin huomannut tämän tavan paremmaksi. Toki silloinkin on juostava, mutta pyrin ottamaan sellaiset treenit hieman maltillisemmin, jotta kokonaisrasitus ei karkaisi käsistä.

Nyt taas on aika juosta kovaa ja etsiä jostakin lisää nopeutta ja räjähtävyyttä. Aitomisen rooli kasvaa myös tämän treenijakson aikana merkittävästi. Siinä olen saanut muutamia oivalluksia lantion paremmasta asennosta ja välijuoksusta, mutta onkin sitten eri asia, miten ne saisi rutinoitua maksimijuoksuun. Ehkä ne sinne vielä tiensä löytävät. Uskon, että syksyn muutokset harjoitusohjelmassa ovat tehneet minulle hyvää ja treenit jatkuvat nousujohteisesti!

Koulun puolella onkin hapottanut sitten vähän enemmän. Olen ollut ahkerana ja pakertanut opintopisteitä siten, että voin keväällä ottaa rennommin ja keskittyä laadukkaaseen treenaamiseen. Koulu tuo kyllä loistavaa vastapainoa urheilulle ja varsinkin minulle se on nimenomaan urheilun kannalta todella tärkeä osa arkeani. Saan muuta ajateltavaa ja viikot ovat mukavan sujuvia. Toisaalta taas tiedän olevani aivan liian tunnollinen kouluasioissakin ja rakennan itselleni välillä turhia stressin aiheita tenttien ja muiden tehtävien suhteen. Mutta minkäs sitä ihminen luonnolleen mahtaa. Jos johonkin hommaa ryhdyn, haluan tehdä sen kunnialla loppuun saakka. Onneksi minulla on tuo Otto, joka aina välillä muistuttaa siitä, että lepo ja rentoutuminenkin ovat tärkeitä asioita.

On niin ihanaa, kun tulee joulu!! Olen jo aiempina vuosina kertonut blogissani olevani todellinen jouluihminen ja kyllä, olen sitä edelleen. En niinkään tykkään hössöttää kaupungilla jouluostoksen perässä ja en muutenkaan pidä joululahjoja erityisen tärkeänä osana joulua. Hyvä seura, ruoka ja rauhallinen tunnelma ovat parhaita joulunviettotapoja. Miten jouluvalot, kynttilät ja pipareiden leipominen voivatkin tuoda niin hyvän mielen? Joulu on ehdottomasti vuoden paras juhla ja olen myös treenaamisen suhteen ottanut joulun pyhät aina kevyemmin. Silloin on hyvä pitää pieni tauko kovan treenisyksyn jäljiltä ja täyttää energiavarastot tammikuun kilpailuihin valmistavaa kautta varten.

Tulevana viikonloppuna pääsen treenileirille Pajulahteen. Niin huippua nähdä muita aitajuoksijanaisia ja kuulla miten heidän syksy on sujunut sekä päästä treenailemaan porukalla.

Mukavaa joulun odotusta kaikille ja tsemppiä treeneihin!


Kiitos tuestanne kaikki TE ihanat ihmiset. Sillä on ollut minulle syksyn aikana suuri merkitys!

"Pienet piirit ja ikärasismi?"

SUL julkaisi eilen valmennusryhmät vuodelle 2013.

http://www.sul.fi/uutiset/uutispalvelu/sul-tiedotteet/suomen-urheiluliitto-valitsi-ensi-kauden-valmennusryhm%C3%A4t


Jotenkin osasin taas odottaa, että kyllähän ne jonkin keinon keksivät pudottaa liian vanhat urheilijat ryhmien ulkopuolelle. Tuntuu, että osittain siitä on nyt kyse. Esimerkiksi meitä aitajuoksijoita oli verrattu toisiinsa ottamalla huomioon jokaisen oman ikäryhmän Euroopan tilastot. Ja näinhän siinä sitten kävi, että minun sijoitukseni aikuisten Euroopan tilastoissa on huonompi, kun taas heidän sijoituksensa nuorten Euroopan tilastoissa. Tämähän on varmasti se oikea tapa, kun valitaan urheilijoita aikuisten EM-ryhmään.

En sano, etteikö listoilla olevat urheilijat olisi kovia tekijöitä ja etteikö he olisi ansainneet paikkaansa siellä, mutta eniten mietin sitä, että kuuluisiko minunkin nimi olla tuolla listalla jos kerran hekin siellä ovat. Päättäjät ovat päättäneet, että ei.

Omaksi puolustukseni on sanottava, että olin toinen niistä naisaitajuoksijoista, joka kilpaili menneenä kesänä euroopanmestaruuskisoissa. Selvitin sinne vaadittavan A-rajan, joka oli 13,35 ja paransin vielä ennätystäni kyseisissä kisoissa lukemiin 13,29. Kunnon kohdistus siis osui viime kesänä kutakuinkin kohdilleen ja paransin ennätystäni yli kaksi kymmenystä. Hyvin menneiden kisojen ja kokonaisuutenakin kohtuullisen hyvin menneen kesän jälkeen olin vielä luottavaisin mielin sen suhteen, että pääsen johonkin valmennusryhmään ja saan Suomen Urheiluliitolta tukea harjoittelemiseeni.

Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan koska olen vain sattunut kypsymään ja kehittymään urheilijana liian myöhään, niin minut luokitellaan liian vanhaksi, en kelpaa ryhmiin, en voi enää kehittyä ja kaiken kukkuraksi ilmeisesti en ole menestykselläni luottamusta ansainnut. Vaikka ryhmiin kuuluminen on suurilta osin vain muodollisuus, liittyy siihen taloudellistakin tukea, jota urheilijat tulevat saamaan. En tiedä summista, mutta uskon, että jotain jokaiselle on luvassa.

Se, että voisin sanoa kuuluvani EM-ryhmään, olisi minulle valtava valttikortti henkilökohtaisten tukijoiden hankinnassa. Jos kuitenkin mietin ryhmään kuulumisen tärkeyttä, minulle sen antama status ei ole se tärkein asia, vaan lähinnä olen huolissani nyt taloudellisista mahdollisuuksistani panostaa urheilemiseen ja huipulle tähtäämiseen. Tiedän, että ryhmään kuuluminen ei olisi ratkaissut tilannetta, mutta suuri apu se olisi ollut. Ristiriitaiset fiilikset nousevat pintaan, kun mietin eikö viime kesän tulokseni todellakaan riittäneet siihen, että minut olisi valittu. Miksei nimeni ole muiden aitajuoksijoiden joukossa?

Ilmeisesti jokin kriteeri valinnoissa oli se, että täytyy kuulua 30 parhaan urheilijan joukkoon Euroopassa. No, siihen en kuulu, mutta listaa tarkastaessani nousee sieltä esiin myös muita, jotka eivät tuohon joukkoon mahdu. Ainiin, kai olisi taas pitänyt vilkaista sinne nuorten listan puolelle...

Pakko ottaa myös kantaa asiaan, jota niin monet ovat minulle kommentoineet: "Taitaa olla pienten piirien puuhastelua tuo SUL:n toiminta". Niin, no ainahan se on hieman etelän piirien sisäisesti rakentunut ja ei taida tällanen pohjosen tyttö niihin piireihin mahtua. Tosin suuri osa yleisurheilua harrastavista ja ammattimaisesti harjoittelevista urheiljoistakin on etelästä ja siksi sieltä tulee keskimäärin myös enemmän huippuja. Toisaalta, melko pitkään siellä liitossa ovat ne samat henkilöt olleet vaikuttamassa asioihin. Vain he, jotka siellä toimivat ja päätöksiä tekevät, voivat miettiä oman tuntonsa kanssa, onko valintoihin vaikuttaneet tietyt "hyvä veli" -järjestelmän vaatimat suhteet.

En ole siis vielä kuullut mitään virallisia perusteluja ryhmien valinnoille, mutta SUL:n sivulla on linjattu seuraavasti: 

Team Finlandin valintojen pohjana käytettiin sijoituksia maailmantilastoissa ja EM-ryhmän valintojen pohjana sijoituksia Euroopan tilastoissa. Kumpikin ryhmä tähtää huipputason arvokilpailumenestykseen vuosina 2013–2016.

Tämän tarkempia linjauksia ei ole tehty, jotta voidaan joustaa jokaisen yksittäisen urheilijan kohdalla suuntaan tai toiseen? Olen siis itse ja joidenkin pienten tiedonmurusten kautta kirjoittanut näitä johtopäätöksiäni. Voi olla, että kukaan ei saa koskaan tietää, mitkä asiat urheilijoiden valintoihin ovat vaikuttaneet ja onko ne tehny kaikkien asetettujen kriteerien mukaisesti.

Itsellä on hyvin ulkopuolelle pudotettu olo ja jälleen kerran minut jätetään kovin yksin näiden asioiden kanssa. On kyllä äärettömän palkitsevaa tämä touhu. Koen kuitenkin, että olen osoittanut viime vuosina kehittymistä urheilijana ja siksi olen ansainnut myös luottamusta!

2008  14.82	0.2	5h1	Kuortane 6.7.
2009  14.14	1.7	3h2	Jämsä/J 25.6.
2010  13.62	1.7	5	Helsinki 28.8.
2011  13.50	0.7	3	Lappeenranta 13.8.
2012  13.29	0.3	6h1	Helsinki 29.6.

http://www.tilastopaja.fi/db/fi/atw.php?ID=1193

Jos kypsyminen urheilijana olisi alkanut vuotta aikaisemmin, eli jos olisin juossut 2008 ajan 14,14 ja parantanut samaan tahtiin vuosien mittaan, olisi tilanne nyt todennäköisesti toinen. Mutta urheilu on urheilua ja kuten tiedämme, huipulle pääseminen vaatii liikkumista siellä "harmaalla alueella", jossa treenataan kovaa ja uhrataan muita asioita rakkaudesta urheiluun. Toiset onnistuvat löytämään sen oikeaan suuntaan vievän polun oikeaan aikaan, kun taas toiset eivät löydä sitä koskaan. Itse sen löysin, mutta näköjään liian myöhään, eli 22-vuotiaana!

Kaikesta huolimatta olen onnellinen, että olen sen polun löytänyt! Nyt vaan täytyy kanavoida nämä kaikki tuntemukset siellä kulkemiseen ja kehittymiseen urheilijana. Täältä noustaan taas ja vahvempana kuin koskaan! Tämä tyttö ei lannistu :)

Pysykää poluillanne toverit ja uskokaa omaan juttuunne. Tsemppiä kaikille vääryyttä kokeneille! Lopussa kiitos seisoo!

FORCE yourSELF

Ensimmäiseksi tärkeimmät:

Sain itselleni uuden kaverin! Viimeinkin joku ymmärsi hyvän päälle ja lähti yhteistyöhön kanssani. Kyseessä on SPORTSNUTRITION, joka on lisäravinnefirma. Tuotemerkit, jotka kuuluvat tukeni piiriin ovat pääasiassa FORCE ja SELF.

Koen lisäravinteet tärkeäksi osaksi harjoittelua. Minulle tärkeimmät tuotteet ovat monivitamiinit, magnesium, Omega ja proteiinijuomat! Kun treenaa kovaa, ovat proteiini ja palautusjuomat hyvä lisä terveelliseen ja monipuoliseen ruokavalioon.

Olen todella innoissani tästä yhteistyöstä. Sponsorit tuntuvat todellakin olevan kiven alla ja nekin vähät työntävät tukensa joukkuelajeihin. Olen yrittänyt syksyn aikana saada urheilemiseen liittyviä asioita sille tolalle, että voin keskittyä vain olennaiseen, eli harjoitteluun. Siksi toivon, että tämän yhteistyön siivittämänä myös muilla suunnilla tärppäisi. Olen myös ilokseni saanut huomata, ja uskokaa tai älkää, että vielä on olemassa sellaisiakin ihmisiä, jotka hyvää hyvyyttään haluavat tukea suomalaista ja erityisesti kainuulaista urheilua! Kiitos!

Ymmärrän tietenkin sen, että joukkuelajeissa näkyvyys on laajempaa ja sitä on luonnollisesti enemmän kun yleisurheilussa. Tämä onkin lajimme ongelma. Miten saisimme luotua yleisurheiluun niitä median rakastamia tarinoita ja sitä kautta lisää näkyvyyttä? Meidän pitäisi tehdä yleisurheilusta enemmän sellainen tuote, joka myy. Tulevaisuudessa tämänkin lajin on muututtava mediaseksikkäämmäksi, jos haluamme kamppailla harrastajista, sponsoreista ja siten edes toivoa suomalaisia maailmantason urheilijoita. Yksittäiset urheilijat voivat tehdä vain pieniä ponnisteluja ja vain itsensä eteen ja nekään yleensä eivät tuota tulosta tukijoiden saamiseksi. Jos meillä urheilijoilla olisi edes hieman enemmän seuratason tai huippu-urheilujärjestelmän antamaa tukea ja vinkkejä urheilun ja taloudenpidon yhdistämisessä, niin voisimmeko olla ihan eri tilanteessa ja olisiko meillä enemmän niitä paljon puhuttuja olympiamitalisteja.



Viime viikon tiistaina tullut Ajankohtaisen kakkosen Huippu-urheiluilta oli mielestäni... Niin, oliko se nyt sitten tarpeellinen vai ei? Oma näkemykseni asiaan on se, että siellä puhuttiin jälleen kerran niistä asioista, joista on puhuttu jo vuosikausia. Nyt ne sanat ja viisaat ajatukset vain sijoitettiin "tärkeiden" urheiluihmisten suihin. Ensinnäkin siellä olisi voinut olla hieman vähemmän porukkaa, joka olisi voinut auttaa viemään keskustelua vähän syvemmäksi niihin asioihin, joissa ne ongelmat oikeasti ovat. Mielestäni mentaalivalmennus ei ole se ensisijainen asia, mitä suomalaisessa huippu-urheilussa tulisi lähteä kehittämään, jotta meistä tulisi vielä parempia. Tässä aiheessa pyörittiin aivan liikaa.

Toinen turha keskustelun aihe oli doping. Tai korostan, ettei doping siänsä ole turha keskustelun aihe, vaan tässä oli se, millä tavalla siitä puhuttiin. Miksi on tarve kaivaa kymmeniä vuosia vanhoja asioita ja leimata aikansa huippu-urheilijoita sellaisista asioista, jotka sillon eivät välttämättä olleet kiellettyjä ja jolloin meillä ei ollut samanlaista antidopingjärjestelmää, kun nykyisin. Ja sitten tehdään vielä elokuvia, joilla yritetään päästä vielä syvemmälle dopingskandaaleihin. Ymmärrän tavallaan elokuvan opettavaisen vaikutuksen ja ehkä jonkinlaisen pyrkimyksenkin siihen. Ihmettelin sitä, kun keskustelussa nousi esille seikka, että Suomessa olisi edelleen laaja dopingongelma. Ihan oikeesti! Siitäkin huomasi, että paikalla studiossa oli myös ihmisiä, jotka eivät tiedä tämänhetkisestä huippu-urheilumaailmasta mitään. Voihan olla, että omakin näkemykseni on sinisilmäinen, mutta onhan Lahdestakin kuitenkin jo yli kymmenen vuotta! Kuten Kojonkoskikin mainitsi, ei elokuvaohjaajasta tule yhtäkkiä huippu-urheilun asiantuntijaa ja nyt sellainen oli linjaamassa nykyurheilun tilaa. Pelkkää elokuvan mainostusta se oli!

Mielestäni dopingista ei tule kääntää katseita pois ja siitä pitää puhua, mutta tämä Huippu-urheiluillan tapa oli mielestäni tarpeeton. Meillä on hyvä  ja jatkuvasti kehittyvä antidopingjärjestelmä, joka on parhaita koko maailmassa ja se on saanut hyviä tuloksia aikaan. Miksemme luottaisi siihen ja uskoisi suomalaiseen puhtaaseen urheiluun. Siihen, mitä maailmalla on, onkin sitten ihan eri asia ja en lähde ottamaan siihen enempää kantaa.

Toivon, että keskittyisimme enemmän siihen, mikä on olennaista. Huippu-urheilun kehittämiseen puhtain ja urheilijakeskeisin ajatuksin! Minun mielestäni taloudelliset asiat ovat niitä, jotka urheilijan arjessa tulisi ensimmäisenä ratkaista. Sitä kautta urheilija pystyisi keskittymään laadukkaampaan harjoitteluun, eikä treeniarkeen koulun lisäksi tarvitsisi liittää vielä työelämää. Nimittäin tällä arjen yhdistelmällä emme saa niitä tulevaisuuden olympiavoittajia. Tai ainakaan niin paljon, kun me voisimme saada.



Treenikautta on nyt jo useita viikkoja takana ja pahimmat alkujumit ovat hellittäneet. Treenisuunntelmani noudattelee tänä syksynä melko pitkälti vanhaa kaavaa, mutta luonnollisesti jotain uutta on tullut ja tulee mukaan syksyn aikana. Olen tässä viime vuosien aikana oppinut melko hyvin ne asiat, jotka minulle sopivat ja lähden niiden kautta kehittämään harjoittelua vielä laadukkaampaan suuntaan.

Olen tietenkin intoa täynnä ja arki on taas mukavan rutinoitunutta. Treenien myötä alkoivat myös tentteihin lukeminen ja takamuksen puuduttaminen luennoilla. Uutta intoa sillä saralla lisäävät liikuntayhteiskuntatieteiden opiskelu! Minusta tulee isona suuri ja mahtava urheilupäättäjä ja melkein uskallan jo luvata, että jos on minusta kiinni, päätöksiä tehdään eri tavalla kun tänä päivänä.

Niitä tämän päivän päätöksiä odotellessa..

Tsemppiä toverit!

Kausi pakettiin voittojuhlien siivittämänä

Naisten yleisurheilumaajoukkue voitti Suomi-Ruotsi -maaottelussa Ruotsin naiset 12 vuoden tauon jälkeen murskaluvuin 223-187!!! Minulla oli suuri kunnia olla mukana tuossa upeassa ja taisteluhenkisessä joukkueessa! Kiitos meille kaikille huippunaisille!

Oli myös upeaa olla mukana ottamassa kolmoisvoittoa pika-aidoissa! Nooralotta voitti, minä olin toinen ja Matilda oli kolmas. Kyykytimme ruotsalaisia siis oikein olan takaa, kuten lupasin. Hieno fiilis! Hyvä me!

Naisten kapteeni Tanja Komulainen valoi meihin taisteluhenkeä koko viikonlopun ajan

Aikani juoksussa oli 13,33, joka on urani toiseksi paras suoritus ja jäi vain neljä sadasosaa ennätyksestäni. Vaikka olen tietenkin tyytyväinen kolmoisvoittoon, jäi omaan juoksuuni paljon parannettavaa. Se tuntui melko vaikealta alusta loppuun. Erityisesti aitominen oli todella vaikeaa. Katselin juoksua jälkikäteen ja siinäkin näkee sen, kuinka tekniikkaani on aivan erilaista kuin alkukaudesta. Etujalka koukistuu aidan päällä liikaa ja en saa itseäni aidalta alas riittävän terävästi ja juoksun päälle. Sen vuoksi välijuoksu hieman laahaa ja aidat menevät päin, koska en ehdi liikuttaa jalkojani riittävän säpäkästi.. Oikeastaan sama ongelma on ollut kaikissa loppukauden juoksuissani. Alkukaudesta aitominen tuntui helpolta ja välijuoksu vaivattomalta. Nyt kaikki on päinvastoin. Toisaalta minulla on hyvä fiilis, koska tiedän, että ne hyvät juoksut ovat vielä siellä jossakin, mutta toisaalta taas turhauttaa, kun en saanut niitä ulos tänä kesänä. Loppukaudesta jalat ja fiilis ovat muuten olleet oikein hyvät ja lupaavat, mutta en vain ehtinyt saada aitatekniikkaa oikeille raiteilleen. Nälkää jäi paljon ja taas ne kohtalaisen isot palat painavat hampaankoloissa. Tuntuu siltä, että haluan heti aloittaa harjoittelun ja varmistaa sen, että ensi kaudella tekniikka ei petä ja pystyn juoksemaan kovia aikoja.

Joojoo, tiedän kyllä, että nyt on aika huokaista ja jättää nuo ajatukset ja mennyt kesä taakse muistellen niitä huippuhetkiä sekä upeita ja arvokkaita uusia kokemuksia, joita saavutin. Muutaman viikon päästä palataan taas asioihin kriittisemmin. Moni tärkeä kokonaisvaltaiseen harjoitteluuni liittyvä asia on pahasti levällään ja ne täytyy ensi talveksi saada kuntoon. Vasta sitten voin keskittyä vain ja ainoastaan siihen olennaiseen, kun sen aika taas koittaa lokakuussa.

Mitä tästä kaudesta jäi siis käteen:

* Edustus Helsingin Euroopanmestaruuskisoissa, jossa juoksin ennätykseni 13,29
* Parannusta viime vuoteen yli kaksi kymmenystä
* Hallikaudella uusi ennätys 8,25 60 metrin aidoissa
* Kalevan kisojen hopeamitali
* Edustus Suomi-Ruotsi -maaottelussa ja siellä pika-aitojen kolmoisvoitto kauden toiseksi parhaalla ajalla 13,33 + naisten maaotteluvoitto!
* SM-kisojen hopeamitali hallissa
* Edustus hallimaaottelussa Suomi-Ruotsi-Norja ja siellä uran ensimmäinen maaotteluvoitto

Paljon hienoja hetkiä ja niitä muistellessa tulee oikein kylmiä väreitä. Paljon on vuodatettu hikeä ja kyyneleitäkin kaikkien noiden saavutusten eteen. Voin siis olla tyytyväinen, vaikka pieni kaiherrus takaraivossa onkin. Olen saanut paljon myönteistä palautetta tämän kesän edesottamuksistani ja nyt on aika kiittää teitä kaikkia, jotka olette olleet tukenani tänä vuonna. Teidän kannustamana olen jaksanut polkea eteenpäin vaikeinakin hetkinä. KIITOS!

On ollut myös hienoa tutustua uusiin ihmisiin suomalaisen yleisurheilun parissa niin kentillä kuin kenttien ulkopuolellakin. Toivon, että tästä eteenpäin jatkamme enemmän yhteen hiileen puhaltaen. Siten voimme varmistaa kehittymisen laajalla rintamalla ja autamme toisiamme tulemaan yhä paremmaksi ja kehittymään maailmantasolle. Suomalainen naisyleisurhelu ja aitajuoksu on tänä kesänä osoittanut olevansa vahvaa ja ansaitsevansa kaiken sen tuen, jota on saatavilla. Olen meistä ylpeä! Tulevalla kaudella meidän kaikkien on uskottava vielä enemmän niihin asioihin, joita jotkut pitävät jopa mahdottomina. Me pystyisimme tekemään paljon enemmän asioita, jollemme jo etukäteen luulisi niitä mahdottomiksi! Sama koskee myös suuren yleisön urheilulle jakamaa huomiota. Tehdään yhdessä mahdottomasta mahdollista! Oli se ihan mitä vaan!

Nyt on aika siirtyä hetkeksi kaikkien niiden herkkujen ja ihmisten pariin, joiden huomioiminen on jäänyt kesällä vähemmälle. Mukavaa ylimenoa ja syksyä kaikille!

Asteen himmeämmät Kalevan kisat

Nyt on takataskussa urheilu-urani toinen Kalevan kisojen hopeamitali! Olo on onnellinen ja huojentunut! Kultainen mitali tietenkin oli taas haussa, mutta tällä kertaa hopeakin maistuu erittäin maukkaalle. Viimeiset valmistavat viikon eivät menneet aivan suunnitelmien mukaan ja mielessä oli myös ajatuksia siitä, ehdinkö saada jalkani taas juoksukuntoon. Ja kaiken lisäksi edeltävässä Joensuun kisassa sähläsin itseni ulos juoksusta jo ensimmäisellä aidalla. Sen jälkeen hiomista siis riitti, mutta onnekseni sain juoksusta kiinni vielä viimeisen viikon aikana!

Kalevan kisojen verryttelyssä oloni oli itsevarma. Alkuerän juoksu oli melko helppo varmistelu ajalla 13,55. Finaaliin lataus kasvoi ja juoksu ei ollut parasta meikäläistä, mutta ajalla 13,38 irtosi toinen sija! Olen tyytyväinen siihen, että toisen kuntopiikin tekeminen tähän kesään näyttää kaikesta huolimatta onnnistuneen. Aika oli kuitenkin urani kolmanneksi paras. Voiton ja ensimmäisen Kalevan kisojen mestaruutensa vei Nooralotta Neziri ja kilvan kolmas oli Matilda Bogdanoff. Kisat Lahdessa oli ihan mukavat, mutta tunnelmaltaan ne eivät saavuttaneet läheskään aikaisempien vuosien kokemuksiani Kalevan kisoista. Toivotaan, että ensi vuoden Vaasan Kalevan kisat ovat taas kirkkaammat kaikin tavoin!

Vielä jäi aika isoja paloja hampaankoloon, sillä edelleenkään sitä priimaa juoksua ei ole saatu ulos. Onneksi on vielä yksi tärkeä ja hieno kisa edessä Ruotsin Göteborgissa! Siellä taistellaan tänä vuonna Suomi-Ruotsi -maaottelussa ja pääsen pukemaan suomiverkkarit päälleni tänä kesänä jo toisen kerran. Olen niin innoissani!!! En ole ollut koskaan Ruotsin puolella maaottelussa ja siksi kokemus on minulle uusi ja jännittävä. Siellä olisi mukava parannella ennätyslukemia ja kyykyttää rakkaita naapureita oikein olan takaa. 

Suomi-Ruotsi -maaottelu siis la-su 1.-2.9 Göteborgissa. Naisten aidat juostaan maaottelun ensimmäisenä päivänä!

TV2 La 1.9. klo 16.55-20.10

TV2 Su 2.9 klo 15.30-19.00

Kisastudiot pystyyn, sillä tällä kertaa suomalaiset hoitavat homman kotiin!

http://finnkampen.friidrott.se/

Suuntana loppukesän kohokohdat

Heipsan hei! Pari viikkoa kovaa treeniä takana ja nyt alkaa taas himmailut kohti tämän kesän viimeisiä kovia koitoksia. Kalevan kisoihin on nyt kolme viikkoa ja siellä on kova halu tehdä taas hyviä tuloksia ja taistella suomenmestaruusmitaleista! Puolustettavaa on paljon, sillä viimekesäisen kultamitalin uusiminen vaatii erinomaista onnistumista. Aitajuoksijanaiset ovat taas tänä kesänä osoittaneet kehitystä ja kärjen taso on tiivis ja parempi kuin viime kesänä. Epäilijöille olemme taas osoittaneet olevamme vahva ja kehittyvä lajiryhmä!

En ihan ylettyny ;)

Treenit ovat sujuneet ihan mukavasti. Pientä kaikenlaista tietenkin urheilijan elämään aina riittää, mutta niistä ei lannistuta vaan porskutus jatkuu entistäkin kovempana. Ensimmäisellä viikolla tein kovempaa voimaa ja toisella viikolla juoksin kovaa. Kaikki sujui kutakuinkin suunnitelmien mukaan ja olen hyvillä mielin.

Voimatreeneissä olin todella yllättynyt, että kesän aikana voima-arvoni ovat parantuneet siitä, mitä ne olivat kevään treenikaudella. Rauta oli todella kevyttä noissa treeneissä ja nostin esimerkiksi rinnallevedossa kovimman painomääräni koskaan, 90kg! Ja se tuli vielä todella helposti. Saa nähdä, mitä ensi talvena taas saamme aikaan voimapuolella, kun lähes harjoittelemattakin kehitystä on tapahtunut ;) No, haaste onkin saada tuo voima nopeuteen, joka on edelleen heikoin ominaisuuteni aitajuoksijana. Sen eteen on jo tehty töitä ja eteenpäin on menty, mutta vieläkin siinä riittää huimasti parannettavaa verrattuna suomalaisiin kilpakumppaneihini.

Mitäs muuta? Kesän opiskelut ovat nyt myös pulkassa ja olen elokuun virallisesti lomalla. Tosin olen ollut viimeisen viikon todella turhautunut ja kärsinyt tekemisen puutteesta. Sitä on vaan niin tottunut menemään ja tekemään koko ajan jotain, ettei osaa asettua silloin, kun sen aika olisi. Tällä viikolla menen taas kotiseudulleni Paltamoon ja yritän siellä ottaa rennosti ja nauttia lomasta läheisten ihmisten seurassa.

Onneksi on sentään Olympialaiset! Viime päivät ovat melko pitkälti rytmittyneet niiden mukaan ja tietenkin yleisurheilu kiinnostaa erityispaljon. Tosin olen löytänyt itsessäni uusia penkkiurheilijan puolia. Uintia, telinevoimistelua ja purjehdusta on ollut hurjan mielenkiintoista seurata. Mahtavaa, että Tuuli Petäjä voitti hopeaa RS-X -purjelautailussa. Pakko myöntää, etten ollut kuullut hänestä ennen näitä kisoja, mutta hän teki minuun vaikutuksen heti alusta alkaen reippaalla, iloisella ja kunnianhimoisella asenteellaan. Hänen olemuksestaan huokui, että hän nauttii lajistaan äärettömän paljon, mikä on todella tärkeää kaikessa urheilussa ja avain myös menestykseen. Ihailen häntä suuresti ja hän on hyvä esimerkki monelle nuorelle ja vähän vanhemmallekin urheilijalle!

Seuraavat kilpailuni ovat Kajaanissa, jossa on jaossa piirinmestaruuksia 14.-15.8. Siellä aion juosta 100m ja 100m aidat sekä esiinnyn myös muutamassa yllätyslajissa ;)

Kajaanista suuntaan Joensuun eliittikisoihin, jossa taas kaikki rakkaat kilpakumppanini ovat samalla viivalla. Viimeisellä viikolla ennen Kalevan kisoja tavoite on hioa kisakunto kovaan tikkiin, jotta olen valmis taistelemaan täysillä suomenmestaruusmitaleista.

Aidatuilla kilpakentillä nähdään!

Kisakrapula vol.2 ja "loma"

Tämän kesän eliittikisat ovat nyt pulkassa. Kaksi viimeistä osakilpailua olivat osaltani toistensa ääripäät ja tuntemukset vaihtelivat hyvästä vireestä todella väsyneeseen. Paljon ehti siis mahtua viiden päivän sisään ja tällainen tason romahdus tarkoittaa vain siitä, että nyt on todellakin kisatauon ja treenaamisen paikka!

Lappeerannan eliittikisoissa tuntemukset olivat siis hyvät ja sain ennen noita kisoja tehtyä muutaman hyvän treenin. Valmistavassa treenissä juoksu kulki jopa paremmin kuin ennen EM-kisoja. Jaloissa oli sopivasti tuntemuksia ja tekeminen tuntui terävältä. No tämähän sitten näkyikin keskiviikon kisassa. Olosuhteet olivat taas konstikkaat. Juoksimme pienoiseen vastatuuleen ja vettä tuli melkoisen ravakasti. Juoksin ajan 13,42 ja olin parhaana suomalaisjuoksijana kisan kolmas. Juoksun alku tuntui tahmealta, mutta loppu tuli hyvin ja olin kokonaisuuteen kohtuullisen tyytyväinen. Lappeerannan jälkeen iski fyysinen ja henkinen väsymys. Nukuin joka yö huonosti, näin levottomia unia ja päivällä olin koko ajan väsynyt. Sunnuntaille valmistavan treenin verryttelyssä oli kovan työn takana saada elimistö hereille. No, loppua kohden sekin treeni parani, mutta fiilikset olivat aivan jotain muuta kun Lappeenrannassa.

Kuortaneella jo aamuverkassa tunsin, ettei tältä päivältä kannata odottaa liikoja. Kisaverryttely meni ihan ok, mutta kaikki terävämmät koordinaatiot ja aitadrillailut tuntuivat vaativan paljon ponnisteluja. Menin viivalle silti luottavaisin mielin. Ajattelin, että jospa siellä sitten syttyisin.. Mutta enpä syttynyt ja eihän se juoksu sitten erityishyvin mennytkään. Lähtö oli huono ja juoksin päin kahta ensimmäistä aitaa. Se vaikutti juoksun rytmiin ja väsyneillä jaloilla en saanut enää oikeasta rytmistä kiinni. Toki -1,7m/s puhaltanut tuuli vaikutti asiaan, mutta tällä kertaa vika oli kyllä enemmän naisessa kuin vastatuulessa. Juoksin ajan 13,82, joka oli siis neljä kymmenystä heikompi kuin neljä päivää aikasemmin. En vain tällä kertaa saanut edes puristettua kisafiilistä esille ja olin jo ehkä hieman luovuttanut, koska Kuortaneen jälkeiset suunnitelmat olivat jo kirkkaampana mielessä.

Olin tietenkin pettynyt, mutta kasasin itseni suhteellisen nopeasti. Kuortaneen kisa oli hyvä osoitus siitä, että alkukesän tiukka kisaputki alkaa painaa ja pääkoppa on nyt loman tarpeessa kilpailemisesta. Mutta se oli siis jo tiedossa ja suunnitelmat seuraaville viikoille ovat selvät. 

Nyt olen matkalla Paltamoon, jossa on luvassa treenaamista, kalastusta ja (valitettavasti) tenttiin lukemista :) Loppukesän tärkeisiin kohokohtiin on vielä aikaa ja uuteen kisaiskuun virittäytyminen alkaa nyt. Kalevan kisat kilpaillaan Lahdessa 23.-26.8.

Nähdään viimeistään siellä! :)

Kisakrapula

Em-kisoista on kulunut nyt kaksi viikkoa ja paljon kaikenlaista on ehtinyt tapahtua. Helsingin kokemus jää kyllä varmasti kirkkaana mieleeni. Oli se vaan niin hienoo! Ensimmäinen kerta arvokisoissa ja mielestäni suoriuduin siitä ihan kiitettävästi. Hieman jäi tosin hampaankoloon, sillä juoksu ei ollut mikään täydellinen. Juoksun ensimmäiset kolme aitaa olivat tahmeat ja sitten vielä kolautin viimeiseen aitaan. Juoksun oli kuitenkin oltava kohtuullisen hyvä, koska pystyin tekemään uuden ennätykseni 13,29. Onhan se niin, että täydellisen juoksun tekeminen pika-aidoissa on todella vaikeaa ja ainakin minulle harvinaista. Yleensä aina on jotain pientä. 

Menin Helsinkiin kolme päivää ennen kisa-aamua. Vaikka paikka oli tuttu ja  ihmiset kutakuinkin tuttuja, olin ensimmäisenä iltana aivan pyörällä päästäni. Tuli niin paljon informaatiota ja niin monelta ihmiseltä, että olin huolissani siitä, muistanko kaiken oleellisen tiedon kisoihin liittyen. Nooralotta nuorten arvokisakonkarina sai kuitenkin hieman rauhoitettua minua :) Onneksi menin Helsinkiin jo aiemmin, ettei tuo fiilis ollut kisaa edeltävänä iltana. Olimme siis Nooralotan kanssa samassa huoneessa ja minä ainakin viihdyin erittäin hyvin! Suunnitelmamme kisa-aamulle olivat samat, joten kummankaan ei tarvinnut taipua kompromisseihin. Olemme myös luonteeltamme melko samankaltaisia urheilun suhteen. Analysoimme paljon ja välillä myös stressaamme hieman liikaa.. ;) 

Kisan jälkeen jäin koko viikonlopuksi katsomaan kisoja ja nautiskelemaan kisafiiliksestä. Kisat eivät menneet  suomalaisten osalta aivan odotusten mukaisesti.. Mannio otti kuitenkin pronssia keihäässä ja Ollikainen oli kuudes pituudessa. Paljon jäi siis parennettavaa ja tästä suunnan on oltava vain ylöspäin!

Kisojen jälkeen paluu arkeen oli tietenkin melko vaikea. Takki oli aika tyhjä ja päässä pyöri "Mitäs seuraavaksi?" -ajatukset. Koko alkukesä oli ollut kiireinen ja latautunut Em-rajan metsästämisen suhteen ja kesän ykkössuunnitelma oli rakennettu Em-kisoihin. Halusin kuitenkin juosta seuraavan kisan melko pian ja päätin lähteä Kauhajoelle. Siellä fiilikset olivat aika väsyneet ja en oikein jaksanut innostua kisaamisesta. No sehän tietenkin näkyi myös ajassa, joka oli 13,56. Juttelin muutaman arvokisakonkarin kanssa ja he kertoivat, että kyseiset tuntemukset ovat aivan normaaleja. Kärsin siis ns. kisakrapulasta! Kun olen asiaa pohtinut, niin ihan loogistahan se onkin. Pääsin ensimmäistä kertaa isoihin kisoihin, joita jännitin etukäteen todella paljon ja lataus kisastarttiin oli kova. Sitten kun startti oli ohi ja luonnollisesti olin koko sen päivän aika ylikierroksilla, niin ei ihme, että energiat menivät aika nollille. Muutama päivä startin jälkeen olivatkin sitten melkoisen väsyneitä. Nyt olen taas sitäkin kokemusta rikkaampi ja otan siitä vain opiksi seuraavia vuosia ajatellen!

Em-kisaviikon jälkeen olikin vuorossa häähömpötysviikko, mikä oli aivan ihana, mutta myös melko raskas. Onneksi morsian oli suunnitellut asian hienosti siten, ettei hääviikonlopulle tai sen lähiympäristöön sattunut kovin tärkeitä kisoja, niin kenenkään ei tarvinnut himmailla hääjärjestelyjen suhteen. Tällä viikolla jouduin taas viettämään aikaa tenttikirjojen parissa, sillä eilen minulla oli aika laaja tentti, johon lukemiseen oli pakko panostaa melko paljon. Varsinkin kun lukeminen jäi pitkälti tämän viimeisen viikon varaan. Asiat siis tärkeysjärjestykseen!

Tällä viikolla tein myös muutaman kovemman treenin, jotka menivät olosuhteet huomioon ottaen kohtuullisen hyvin. Nyt täytyy vaan lepäillä ja odotella, että kisavire ja kisajalat löytyisivät uudelleen ennen ensi keskiviikon Lappeenrannan eliittikisoja. Siellä on varmasti erinomainen kisa ja toivotaan, että olosuhteetkin suosisivat. Toivottavasti kisakrapula on siihen mennessä jo ohitettu ;)

Lappeenrannan jälkeen suuntaankin heti Kuortaneelle, jossa kilpaillaan eliittikisat sunnuntaina 22.7. Noiden kisojen jälkeen aion pitää kisatauon, treenailla ja yrittää löytää vielä kovempaa kuntohuippua elokuun lopun Kalevan kisoihin ja mahdollisesti myös Suomi-Ruotsi -maaotteluun.

Lappeenrannan eliittikisat 18.7. klo 19.10 TV2
Kuortaneen eliittikisat 22.7. klo 16.30 TV2

Kesää ja kisoja on vielä paljon jäljellä! Tsemppiä meille!

Uusi ennätys!!!

Juoksin elämäni ensimmäisissä arvokisoissa uuden ennätykseni 13,29! Fiilis oli todella huikea ja nautin täysin siemauksin. Kirjoittelen myöhemmin enemmän ajatuksia hienosta kokemuksestani :)

http://www.kainuunsanomat.fi/Urheilu/1194750899666/artikkeli/elisa+leinonen+venyi+ennatykseensa.html

http://www.helsinki2012.fi/uutiset/huippu-urheilu/em-kilpailut/helsinki-2012/pika-aiturit-neziri-ja-leinonen-ilahduttivat-enn%C3%A4t

http://yle.fi/urheilu/leinonen_ei_viela_taydellinen_juoksu/6199890

Kolme yötä!!

Kolmen yön jälkeen on edessä elämäni ensimmäinen juoksu arvokisoissa. Se on tärkeä juoksu, mutta en halua ottaa siitä liian kovia paineita, sillä sen ympärille mahtuu osaltani paljon uutta ja ihmeellistä. Lähden sinne tietenkin keskittymään suoritukseeni täysillä ja tekemään kovaa tulosta! Tärkeää on kuitenkin myös nautiskella hienosta ja jännittävästä tunnelmasta, joka sitten antaa lisää vauhtia juoksuuni. Kuten edellisessä kisassa huomasin, rento mieli ja hyvä tulos kuuluvat yhteen.

Fiilikset ovat siis tällä hetkellä innokkaat, mutta tietyllä tapaa myös mietteliäät siitä, miten kaikki käytännöt jutut tulevat kisa-aamuna toimimaan. Tiedän, että paikalla on ihmisiä, jotka tietävät paremmin ja toivon mukaan vielä kertovat minulle tarkemmin tärkeistä käytännöistä :)

Kunto on hyvällä mallilla. Tein viime viikolla pari hieman kovempaa treeniä, jotka sujuivat hyvin ja juhannuksen otin todella rauhallisesti kaikin puolin. Tälle viikolle mahtuu pari ns. fiilistelytreeniä ja sitten olen valmis kisaan! 

Alkuerät juostaan siis perjantaina 29.6 klo 09.30 alkaen. Muistakaahan katsoa lähestystä, joka alkaa TV2:lla klo 08.45. Siellä nähdään! ;)

EM-kisat!!!

13,34!! Alitin Em-kilpailuihin vaaditun tulosrajan eilen Jämsänkosken pika-ja aitajuoksukarnevaaleilla ja varmuuden vuoksi vielä kaksi kertaa! Pääsen siis juoksemaan Helsingin Em-kilpailuihin parin viikon päästä. Onpas aika huikea fiilis! Kevät on tehty rankasti töitä ja nyt se palkittiin uudella ennätyksellä ja Helsingin kisalipulla. Kisakauden alku oli vaikea ja valehtelematta mielessä kävi muutamaan otteeseen se, että enkö ehdikään palautua kevään treeneistä ja saada juoksua kulkemaan. Vastoinkäymisistä huolimatta jaksoin vaan painaa eteenpäin. Onnistuin loppujen lopuksi parhaalla mahdollisella tavalla ja sain rajan rikki viimeisellä hetkellä :) Kunto on nyt nousussa ja lisää on siis vielä luvassa!

Tämä viimeinen viikko on ollut tietenkin melko raskas. Viikon sisään tuli yhteensä viisi starttia kolmessa eri kisassa. Viime sunnuntain Tampereen eliittikisojen jälkeen olin varma siitä, että pystyn rikkomaan rajan vielä tämän viimeisen viikon aikana. Juoksin Tampereella 13,50 vastatuulessa ja vesisateessa. Turussa Paavon Nurmen kisoissa keskiviikkona juoksin jo melko lähelle rajaa myötätuulessa, 13,38 ja sallituissakin olosuhteissa paransin ennätykseni lukemiin 13,45. Ennätyksestä huolimatta olin noiden kisojen jälkeen todella pettynyt, sillä juoksu tuntui tuolloin aika vaikealta ja yliyrittäminen näkyi molemmissa juoksuissa. En saanu rajaa pois mielestäni.

Eiliseen kisaan sain mieleni rennoksi ja minulla oli taas hauskaa olla kisapaikalla. Olin saanut viettää edellisen illan hyvässä seurassa ja kisapäivänäkin seura oli mitä parhain! Kiitos tytöt :) Toki jännitin kisoja aivan kuten yleensä teen, mutta nyt nautin siitä, että pääsin kilpailemaan. Pyrin ajattelemaan enemmän sitä, miltä hyvä juoksu tuntuu, miltä tuntuu lähteä hyvin telineistä tai ylittää aidat sulavasti. Nämä ajatukset auttoivat siihen, etten ajatellut aikaa tai yrittänyt liikaa. Siten sain tehtyä rennon, mutta kovan juoksun. Sain näitä viime hetken neuvoja kovalta ex-ottelijanaiselta Tiia Hautalalta. Kiitos Tiia, kyllä ne vaan toimi! Noppa oli myös mielessä koko ajan ;)

Pääsen nyt ensimmäistä kertaa elämässäni edustamaan Suomea arvokisoihin! Aion mennä sinne tekemään kovaa tulosta, mutta myös nauttimaan kisojen tunnelmasta ja keräämään arvokasta kokemusta tulevia vuosia ja isompia kisoja varten. Naisten aitojen edustus kisoissa on hyvä, sillä myös Nooralotta on luonnollisesti mukana. Hän alitti vaadittavan rajan ensimmäisen kerran jo viime vuonna ja tänä vuonna on myös osoittanut olevansa kovassa kunnossa juostuaan rajan pariinkin otteeseen. 

Myös Matilda ja Annimari pääsivät erittäin lähelle rajaa tehden uusia ennätyksiään. Muutenkin me aiturinaiset olemme menneet taas laajalla rintamalla eteenpäin ja lisää on varmasti vielä luvassa. Hyvä me!!

Em-kisojen 100m aitojen alkuerät juostaan perjantaina 29.6 klo 09.30. Vähän jo jännittää ;)

http://www.helsinki2012.fi/

Pikkuhiljaa parempaa

Kisakausi on nyt pyörähtänyt käyntiin ja huonot juoksut on nyt juostu alta pois. Aloitin Portugalissa ja siitä heti parin päivän päästä matkustin Belgiaan. Ajat olivat 13,71 ja 13,73, mutta eipä niistä muuten mitään kerrottavaa jäänyt. Fiilis oli vaikea ja väsynyt, jalat painavat ja kolistelin molemmissa kisoissa todella paljon. Ajatukset olivat noissa kisoissa jossain aivan muualla kun siellä radalla.

Pääsin noiden kisojen jälkeen Suomeen, jossa sain viimeinkin levätä ja rentoutua kunnolla kotiseuduillani vanhempieni ja tärkeiden ystävieni parissa. Treenileiriympäristössä rentoutuminen on välillä vaikeaa ja jopa mahdotonta, kun ajatuksiaan ei saa siirrettyä pois urheilusta ja kaikki keskustelut liittyvät siihen tavalla tai toisella. Vaikka rakastankin urheilua ja siitä keskustelemista yli kaiken, välillä on tärkeää saada muuta ajateltavaa. Opiskelin kyllä ahkerasti leirin aikana, mutta sekään ei tällä kertaa tuntunut riittävän. Mutta tästä otan vain opiksi ja nyt tiedän miten teen taas asiat paremmin ensi vuonna! Täytyisi vaan aina muistaa kuunnella omia tuntemuksiaan ja toimia niiden mukaisesti.

Eilen kisailin jälleen Belgiassa ja kotona levätty viikko taisi todellakin tehdä terää. Fiilis oli kaikin tavoin huomattavasti parempi kuin viikkoa aiemmin ja olin innoissani kisailemisesta. Juoksin 13,48, mutta valitettavasti tuuli oli 2,5m/s. Höh.. Tärkein asia kisassa oli kuitenkin se, että fiilikset olivat paremmat ja juoksu sujui ehjemmin. Nyt vaan lepäillään ja fiilistellään hyvien treenien parissa, niin jospa jalat alkaisivat tuntua vielä paremmilta ja juoksu herkemmältä.

Olen hyvillä mielin ja odotan jo innolla seuraavia kisoja, jotka ovat Sveitsissä viikonloppuna. Niiden jälkeen kilpailen Suomessa Tampereen eliittikisoissa 10.6!

Tästä se taas lähtee :)

Nopea tilannekatsaus!

Täällä suunnilla kaikki hyvin. Olen nyt päässyt treenailemaan muutamia viikkoja etelän auringon alla ja lupaavasti on sujunut. Olin ensin Teneriffalla, jossa aurinkoa riitti päivittäin ja siellä painettiinkin kovaa treeniä. Nyt olen Portugalissa, mutta täällä niin hyviä kelejä ei ole ihan riittänyt. Treeni on kulkenut kovan jakson palauttelujen jälkeen oikein mukavasti ja nousujohteisesti. Nyt vaan huolella ja maltilla, niin saadaan se kova kisakuntokin putkahtamaan vielä esille :) Harmittaa vaan, kun kelit ei suosi, mutta minähän en sellaisesta lannistu! Tuulta päin :)

Ensimmäiseen starttin kolmisen viikkoa ja nyt jo vähän jänskättää ;) Kirjoittelen kunnon kuulumiset vielä sitten kisojen kynnyksellä.

Asenteella ja nautiskellen

Heipsan! Edellisistä kuulumisista onkin jo ehtinyt vierähtää kunnon tovi. Viimeinen kuukausi on mennyt tiukasti treenien ja siinä sivussa myös melko tiukasti opiskelujen parissa. Hallikauden jälkeen "hengähdin" viikon verran, jonka jälkeen puurtaminen sai taas jatkua. Alkuun vedin pari viikkoa matalilla tehoilla ihan perustreeniä. Kevään treenikausi jää normaalia lyhyemmäksi, koska jo toukokuulla täytyy olla hereillä ja juosta hyviä kisoja. Se tarkoittaa sitä, että kovemman juoksun pariin siirtyminen tapahtuu aikaisemmin kuin normaalisti. Tämä on ollut tiedossa jo kauan sitten syksyllä ja treenit on rakennettu koko talven osalta tärkeät asiat huomioiden.

Treenit ovat menneet oikein mukavasti. Kovaa on tehty, mutta välillä on muistettu myös levätä kouluhommien parissa ;) Fiilis on ollut hallikauden jälkeen hyvä ja nälkä äärettömän suuri. Tämä on sinänsä hyvä asia, mutta sillä on myös kääntöpuolensa. Olen todella kilpailuhenkinen ja vaadin itseltäni erittäin paljon, toisinaan liikaakin. Liiallinen yliyrittäminen ja jatkuva omien virheidensä kaiveleminen alkaa helposti rassata päänuppia ja mistään ei tule mitään. Viime aikoina olemme urheiluporukoissa puhuneet melko paljon tästä asiata ja mielestäni kyseinen vertaistuki on merkittävä osa harjoittelua ja myös yhteishenkeä.

Suoritusten analysointi on tietenki tärkeä osa tätä lajia, mutta yhtä tärkeää on myös osata analysoida ne hyvät asiat ja ennen kaikkea osata nauttia niistä hyvistä onnistumisen hetkistä. Tästä olen kuullut useammankin entisen urheilijan puhuvan uransa jälkeen. He ovat harmitelleet sitä, kuinka ovat ohittaneet voiton hetket pohtimalla pieleen menneitä osa-alueita. Liian usein sitä vaan kaivelee hyvistäkin suorituksista vain niitä negatiivisia asioita ja onnistuminen jää taka-alalle. Minulla tämä vielä korostuu, koska valmennan itse itseäni ja pohdin kaikki asiat omassa päässäni. Itsepähän olen valintani tehnyt, mutta toisinaan olisi mukavaa, jos olisi se joku, joka voisi analysoida edes osan siitä kaikesta. Toki minulla on ympärilläni ihmisiä, jotka pystyvät suunnittelemaan asioita kanssani ja se hieman helpottaa ylimääräisen paineen ja stressin kasaantumista.

Luulen, että osaltaan tätä keskustelua on lisännyt Manuela Boscon kirjoittama kirja Ylitys. Hän kertoo siinä oman tarinansa aitajuoksijana niin iloineen kuin suruineenkin. En ole vielä lukenut kirjaa, mutta olen sen jo ostanut ja suunnitelmissa on ottaa se mukaan etelän leirille henkiseksi tueksi. Monet ovat suositelleet kirjaa ja kehuneet sitä nimenomaan omaa ajattelua herättävänä teoksena. Uskon, että pystyn urheilijana ja aitajuoksijana samaistumaan hyvinkin moneen asiaan, joita Manuela on uransa aikana kokenut. Hän oli todella lahjakas aitajuoksija ja hänellä on edelleen naisten 60 metrin aitojen suomenennätys 8,12. Minusta on hienoa, että hän on halunnut jakaa kokemuksensa muille Ylitys -kirjassaan.

Olin juuri kolmen päivän treenileirillä Pajulahdessa. Seura oli taas mitä mainioin ja kokonaisuudessaan minulle jäi leiristä hyvä mieli. Kiitos :) Ensi viikolla lähdenkin etelän maille harjoittelemaan. Siellä olisi tarkoitus tehdä laatua hyvällä fiiliksellä ja nousevalla kunnolla!

Tehdään huolella ja muistetaan nauttia niistä pienistäkin onnistumisen hetkistä!

Mukavaa kevättä kaikille! :)

Sm-hopeaaaa!!!!

Nyt on hallikausi päätöksessä ja päättyi oikein maittavaan hopeiseen mitaliin Tampereen Sm-hallikisoissa. Toki kultaa lähdettiin hakemaan, mutta tämän päivän tuntumalla olen todella tyytyväinen myös tähän saavutukseen.

Alkueräjuoksussa olin pään osalta jossain ihan muualla kuin Pirkkahallin radalla juoksemassa. Lähdön kanssa oli pientä ongelmaa ja tuli myös temmellettyä kaikenlaista ylimääräistä juoksun aikana, joten huonohko aika 8,38 ei tullut yllätyksenä. Tavoitteenani oli kuitenkin pinkoa jo alkuerissä hyvin ja lähteä varmoin fiiliksin finaaliin. Mieliala juoksun jälkeen oli kuitenkin aivan eri ja pieni epävarmuus meinasi hiipiä takaraivoon.

Kasasin itseni kuitenkin melko nopeasti finaaliin ja alkueräjuoksun fiilikset siirrettiin nopeasti sivuun. Finaalin valmistautuessa fiilis oli jo todella hyvä. Finaalissa juoksin ajan 8,32 ja olin toinen. Juoksu oli sinänsä ihan hyvä, mutta meidän kaikkien hyvät ajat kaatuivat kyllä lähtöön, jossa kaikki jäivät pahasti telineisiin. En tiedä oliko vika enemmän meissä vai siinä, että lähettäjä piti valmiit -asennossa "normaalia" pidempään...? Juoksussa oli myös ihan itsestäni johtuvia ongelmia. Alkusileällä muutama askel oli hakusessa ja kolhasin neljänteen aitaan.

Tämä mitali on paras saavutukseni yleisen sarjan hallikisoissa! Olen ollut kerran kolmas ja viime vuonna olin viides. Suunta on siis eteenpäin ja ensi vuonna mitali kirkastetaan astetta kirkkaammaksi!

Hallikauteen olen kaiken kaikkiaan erittäin tyytyväinen. Paransin ennätystäni aidoissa melkein kaksi kymmenystä ja sileälläkin kymmenyksen. Aitomista en ehtinyt saamaan tälle hallikaudelle kasaan ja se näkyi kaikissa kilpailujuoksuissani. Myönteistä kuitenkin oli se, että nopeusominaisuudet ovat kehittyneet ja sillä saralla on siis menty eteenpäin.

Tästä voi oikein hyvin mielin jatkaa kesää kohti. Paljon on vielä tehtävää, mutta paljon ja huolellisesti olen myös motivoitunut tekemään! Ensi viikon aion kuitenkin lepäillä ja ottaa rennosti tenttiin lukemisen parissa ;) 

Onnea kaikille Sm-kisoissa hyvin menestyneille!

Sm-kisat viikonloppuna

Sm-kisat Tampereella 18.-19.2. Kovat kisat on tulossa, joten muistakaahan jännittää telkkarin ääressä ja kanavalla TV2 lauantaina klo 20.00 ja sunnuntaina klo 17.15 alkaen.

Ärhäkkä pika-aidat on ohjelmassa sunnuntaina. Kovaa mennään! :)

Tähtien kisat

Tähtien kisat on kisailtu ja käteen jäi kaksi hyvää, muttei vielä ihan parasta juoksua. Alkuerissä juoksin ajan 8,29 ja finaalissa 8,30. Ajallisesti voin olla ihan tyytyväinen, sillä ne jäivät vain neljä ja viisi sadasosaa tiistaina juoksemastani ennätyksestä. Juoksuissa oli silti hieman vaikeuksia lähtöpään osalta. Telineistä irtoaminen toimii hyvin, mutta lähestyminen ensimmäiselle aidalle menee hieman päälle, mikä vaikuttaa luonnollisesti aitatekniikkaan ja juoksun jatkumiseen seuraavalle aidalle. Toinenkin aita oli siis hieman hakusessa, mutta siitä eteenpäin juoksu lähtee mielestäni sujumaan paremmin. Vielä ei siis ole valmista, mutta tilanne on kuitenkin ihan hyvä :)

Harmillista eilisessä kisassa oli se, että Nooralotta Neziri oli hieman liian vikkeläjalkainen alkuerän lähdössä ja suljettiin siksi ulos kilpailusta. Se vei osaltaa lataustani, sillä odotin, että päästään rinnakkain juoksemaan ja iskemään kovat ajat taululle. Mutta tätähän tämä urheilu on ja noin on käynyt joskus itse kullekkin ;) Kisassa oli mukana myös venäläisjuoksija, joka juoksi finaalissa 8,20. Siinä olisi toki ollut maukas päänahka, mutta vielä eivät Leinosen tytön rahkeet riittäneet hänen voittamiseen!

Nyt huomaa, että on tullut melko monta kilpailustarttia tähän viikkoon. Jalat olivat kisan jälkeen väsyneet ja niitä jopa särki hieman. Nyt täytyy levätä ja palautella ennen seuraavaa kisaa, joka on näillä näkymin hallimaaottelu Norjan Steinkjerissa. Siellä Suomen aituritytöt saavat toivottavasti rinnalleen kovia nimiä. Maaottelu käydään nyt toista kertaa ja jokainen maa asettaa kaksi urheilijaa kuhunkin lajiin. Suomen maajoukkue julkaistaneen alkuviikosta ja toivon mukaan meikäläisen nimi lukee myös listoilla!

Viimeinen kisakoitos onkin sitten kahden viikon päästä Tampereella, kun käydään tiukka taisto suomenmestaruusmitaleista. Meillä on tällä hetkellä aidoissa erinomainen tilanne, sillä olemme laajalla rintamalla parantaneet ennätyksiämme ja lisää on varmasti tulossa!

HYVÄ ME!

Nimmareita kisan jälkeen :D

Hallikauden avaus

Hallikisakausi on nyt avattu. Juoksin 60m aidoissa uuden ennätykseni 8,25, joka on myös tämän hallikauden kotimainen kärkitulos tällä hetkellä. Fiilis oli juoksun jälkeen melko yllättynyt! Tiesin kyllä treenien perusteella, että kehitystä on tapahtunut, mutta noin suurta parannusta en osannut heti ensimmäiseen juoksuun odottaa. Edellinen ennätykseni oli viime talvelta 8,42.

Juoksin samoissa kisoissa myös sileän 60m ja siinäkin uuden ennätykseni 7,68. Aika on pudonnut viime talvesta nyt reilun kymmenyksen. Olen myös tähän tyytyväinen, sillä se kertoo nopeuteni parantuneen! Sehän on ollut se suurin haasteeni tänä talvena. Tämä antaa itseluottamusta hallikauden jatkoon ja ennen kaikkea kevään treeneihin!

Mutta tämä ei todellakaan riitä, vaan nälkä päästä juoksemaan uudestaan on todella kovalla. Onneksi tämä nälkä tulee ruokittua jo lauantaina, kun juoksen Tähtien kisoissa Tampereella. Siellä ovat läsnä lähes kaikki meidän kovat aituritytöt ja odotan kovatasoista ja tiukkaa kisaa, jossa tulee tukku uusia ennätyksiä!

Muistakaahan asettua television ääreen lauantaina klo 19.20 ja valitkaa kanavaksi TV2.

Siellä nähdään! :)

Hallikisojen kynnykseltä

Hallikisat alkavat olla jo ovella ja pieni jännitys jo kutkuttaa :) On mahtavaa päästä taas viivalle tyttöjen kanssa ja katsomaan, miten treenit ovat tuottaneet tulosta. Itse kullakin.

Alkuvuoden treenit ovat sujuneet oikein mukavasti ja lupaavasti. Edelleen ongelmat ovat aitomispuolella, mikä hieman meinaa stressata. En tiedä, mikä siitä tekee nyt niin vaikeaa. Voi olla, että tiettyjen ominaisuuksien kehittyminen aiheuttaa sitten takapakkia aitatekniikan suhteen. Minulla on ollut nyt myös pieniä selkävaivoja issiaksen muodossa. Sitä on ollut minulla jo monta vuotta, mutta nyt jostakin syystä aikaisempaa enemmän. Toivon, että kisakauden runsaamman levon ja herkistelyn myötä myös selkäkivut hellittävät.

Olen huomannut, että eräs ikävä vieras on taas viime aikoina viihtynyt runsaasti urheilijoiden parissa, nimittäin mykoplasma. Se on ollut jo pari vuotta oikein muoti-ilmiö ja puheenaihe urheilupiireissä ja kaikilla tuntuu se olevan tai olleen. Mykoplasma on melko mielenkiintoinen "sairaus", josta vaikuttaisi olevan monenlaista versiota. Eniten olen kuullut sen aiheuttavan väsymyksen tunnetta ja voimattomuutta treeneissä. Kuitenkin lääkärit ovat kertoneet, että siihen pitäisi liittyä myös pientä kuumetta ja leposykkeen muutoksia. Olisi mukava tietää koko totuus kyseisen "sairauden" laadusta ja sen todellisista vaikutuksista ja oireista. Voisin kuvitella, että se on lähes kaikilla niillä, jotka ovat olleet valmennusleireillä, joilla on paljon urheilijoita. Vaikuttaa sen verran yleiseltä ilmiöltä ja ilmeisesti leviää flunssan tavoin.

Olen yrittänyt nyt olla erityisen ahkera myös koulun suhteen. Teen kursseja ja tenttejä pois alta, jotta voin sitten kevään harjoitella kunnolla ja keskittyä pelkästään urheiluun ja ensi kesän tärkeisiin koitoksiin. Nyt on hyvä aika lukea tentteihin, kun treenejä on vähemmän kisakauden alkamisen vuoksi. Ja enpähän jännitä kisoja liikaa, kun saan siirrettyä ajatukset koulujuttuihin. On todellakin jotain muuta ajateltavaa, mikä on minulle toisiaan erittäin tärkeä juttu!

Mahtavaa päästä kisakentille tapaamaan innokkaita urheiluihmisiä ja rakkaita kilpakumppaneita. Teitä kaikkia on ollut jo ikävä!

Pian siis nähdään :)