Etelän leirillä Tenerihvalla

Olen ollut nyt 11 päivää leireilemässä Teneriffalla Playa de las Americasissa. Ollaan oltu Oton kanssa täällä kerran aikaisemmin ja koska treeniolosuhteet ovat täällä niin erinomaiset, halusimme tulla tänne taas uudestaan. En ole aikaisemmin ollut tammikuussa etelässä, joten saa nähdä, millainen vaikutus tällä on hallikauden kisoihin ja muutenkin kevään harjoitteluun. Ja kyllähän täällä on ihan eri treenailla, kun Suomen pakkasissa. Lämpö tekee niin hyvää monella tapaa. Me suomalaiset joudumme antamaan hyvin paljon tasoitusta lämpimien maiden yleisurheilijoille, jotka saavat vuoden ympäri harjoitella näissä erinomaisissa olosuhteissa.

Treenit ovat sujuneet ihan mukavasti. Pieniä vaikeuksia on edelleen ollut, joista suurin tuo joulukuun alussa kipeytynyt varvas. Se oli alkuleiristä koko ajan kipeä ja luulin, etten voisi treenata sillä ollenkaan. Viimeiset päivät se on onneksi ollut todella hyvä, enkä ole joutunut treeneissä varomaan sitä samalla tavalla, kuin vielä viime viikolla. Siksi toivonkin, että siihen tehdyt hoitotoimenpiteet alkaisivat pikkuhiljaa tuottaa tulosta. Peukut pystyyn!!!

Leirin aikana olen myös huomannut monen asian loksahtaneen kohdalleen. Aitatekniikka paranee treeni treeniltä ja kuulanheitoissa heitin uudet ennätykset. Tänään oli ehdottomasti leirin paras treeni, kun tein aitalähtöjä. Lähtöjen kanssa on ollut viimeisen kuukauden aikana suuria ongelmia, mutta tänään ne alko sujumaan aivan eri tavalla. Sain paljon hyviä neuvoja (joista suuret kiitokset!) paikalla olleilta aita-asiantuntijoilta ja hoksasin monta asiaa, jotka tulevat varmasti jatkossa hioutumaan vielä paremmin kohdilleen. Toivottavasti jo hallikauden aikana :)

Täällä oli myös viime viikonloppuna piirikunnalliset kisat, joissa muutama suomalainenkin urheilija oli mukana. Juoksin siellä 60m ja 60maj. 60 metrillä juoksin ajat 7,95 ja 7,94. Molemmissa juoksuissa oli melko paljon vastatuulta, joten tiedän, että tulevalla hallikaudella alitan melko varmasti oman ennätykseni 7,90. Nopeus on ilmeisesti mennyt parempaan suuntaan ja molempien juoksujen katastrofilähdöistä huolimatta voin olla tyytyväinen.

Aidat juoksin yksin ja katastrofisen juoksun loppuaika oli 8,77. Lähtö epäonnistui jälleen kerran ja rymysin luonnollisesti jo ensimmäiseen aitaan. Pääsin sentään maaliin asti ja yksin juostua kai voi olla tyytyväinen aikaankin, mutta paljon jäi hampaankoloon. Paljon on vielä tehtävää, ennen kuin voi mennä tosissaan viivalle ja odottaa että maalissa voisi olla tyytyväinen suoritukseensa. Mutta ottaen huomioon, että treenasin edeltävän viikon melkosen kovaa, voi kai noihinkin suorituksiin olla kohtalaisen tyytyväinen. Uskon, että herkistelyn kautta juoksu alkaa sujumaan.

Leiriä on vielä yhdeksään päivää jäljellä ja ensi viikko tuleekin olemaan aika kevyt, sillä jo kahden viikon päästä ovat ensimmäiset kisatkin tiedossa. Aion vaan nauttia auringosta ja rentoutua ja treenata laadukkaasti. Helmikuussa täytyy mennä taas kouluun ja suorittaa viimeinen rutistus poliisin perustutkinnosta. Valmistun huhtikuussa ja minulla ei ole aavistustakaan, mitä sen jälkeen tapahtuu... Toivotaan parasta ja pelätään pahinta. Enkä edes tiedä, mikä olisi parasta ja mikä pahinta :P