Kisakrapula vol.2 ja "loma"

Tämän kesän eliittikisat ovat nyt pulkassa. Kaksi viimeistä osakilpailua olivat osaltani toistensa ääripäät ja tuntemukset vaihtelivat hyvästä vireestä todella väsyneeseen. Paljon ehti siis mahtua viiden päivän sisään ja tällainen tason romahdus tarkoittaa vain siitä, että nyt on todellakin kisatauon ja treenaamisen paikka!

Lappeerannan eliittikisoissa tuntemukset olivat siis hyvät ja sain ennen noita kisoja tehtyä muutaman hyvän treenin. Valmistavassa treenissä juoksu kulki jopa paremmin kuin ennen EM-kisoja. Jaloissa oli sopivasti tuntemuksia ja tekeminen tuntui terävältä. No tämähän sitten näkyikin keskiviikon kisassa. Olosuhteet olivat taas konstikkaat. Juoksimme pienoiseen vastatuuleen ja vettä tuli melkoisen ravakasti. Juoksin ajan 13,42 ja olin parhaana suomalaisjuoksijana kisan kolmas. Juoksun alku tuntui tahmealta, mutta loppu tuli hyvin ja olin kokonaisuuteen kohtuullisen tyytyväinen. Lappeerannan jälkeen iski fyysinen ja henkinen väsymys. Nukuin joka yö huonosti, näin levottomia unia ja päivällä olin koko ajan väsynyt. Sunnuntaille valmistavan treenin verryttelyssä oli kovan työn takana saada elimistö hereille. No, loppua kohden sekin treeni parani, mutta fiilikset olivat aivan jotain muuta kun Lappeenrannassa.

Kuortaneella jo aamuverkassa tunsin, ettei tältä päivältä kannata odottaa liikoja. Kisaverryttely meni ihan ok, mutta kaikki terävämmät koordinaatiot ja aitadrillailut tuntuivat vaativan paljon ponnisteluja. Menin viivalle silti luottavaisin mielin. Ajattelin, että jospa siellä sitten syttyisin.. Mutta enpä syttynyt ja eihän se juoksu sitten erityishyvin mennytkään. Lähtö oli huono ja juoksin päin kahta ensimmäistä aitaa. Se vaikutti juoksun rytmiin ja väsyneillä jaloilla en saanut enää oikeasta rytmistä kiinni. Toki -1,7m/s puhaltanut tuuli vaikutti asiaan, mutta tällä kertaa vika oli kyllä enemmän naisessa kuin vastatuulessa. Juoksin ajan 13,82, joka oli siis neljä kymmenystä heikompi kuin neljä päivää aikasemmin. En vain tällä kertaa saanut edes puristettua kisafiilistä esille ja olin jo ehkä hieman luovuttanut, koska Kuortaneen jälkeiset suunnitelmat olivat jo kirkkaampana mielessä.

Olin tietenkin pettynyt, mutta kasasin itseni suhteellisen nopeasti. Kuortaneen kisa oli hyvä osoitus siitä, että alkukesän tiukka kisaputki alkaa painaa ja pääkoppa on nyt loman tarpeessa kilpailemisesta. Mutta se oli siis jo tiedossa ja suunnitelmat seuraaville viikoille ovat selvät. 

Nyt olen matkalla Paltamoon, jossa on luvassa treenaamista, kalastusta ja (valitettavasti) tenttiin lukemista :) Loppukesän tärkeisiin kohokohtiin on vielä aikaa ja uuteen kisaiskuun virittäytyminen alkaa nyt. Kalevan kisat kilpaillaan Lahdessa 23.-26.8.

Nähdään viimeistään siellä! :)