Liitto
koheltaa valinnoissaan – taas!
Olen
25-vuotias naispika-aitajuoksija. Vuonna 2008 juoksin sadan metrin aidat aikaan
14,82. Olin tuolloin jo useamman vuoden hakannut päätäni seinään paikallaan
junnaavien ja jopa huononevien tulosten kanssa. Mielessäni pyörivät
lopettamispäätökset, mutta palo kehittyä urheilijana ja haaste kavuta ylös
tavoitteideni portaita sai minut jatkamaan uraani. Tuota päätöstä en ole
katunut päiväkään!
Päätöksen
jälkeen onnistuin löytämään urheilijana kehittymisen suunnan, jota kaikki
eivät välttämättä löydä koskaan. Olen oppinut kuuntelemaan itseäni, kehoani ja harjoittelemaan
tavoilla, jotka tuottavat tulosta. Olen onnistunut kapuamaan portaan kerrallaan
kohti tavoitteitani. Viime kesänä selvitin yhden ainakin omissa ajatuksissani
merkittävän portaan, kun juoksin EM-kisoihin vaadittavan A-tulosrajan ja
paransin kyseisissä kisoissa ennätykseni lukemiin 13,29. Neljä vuotta sitten
juostu aika on parantunut yli puolitoista sekuntia. Joka vuosi tulokset ovat
menneet eteenpäin ja ilo urheilemiseen on suuri.
Kun
puhun urheilu-urastani ja siihen liittyvistä tavoitteista, näen ne ennemminkin portaina kuin polkuna. Siihen
liittyy myös paljon vastoinkäymisiä ja ikäviä teräviä kulmia, joista monet eivät
edes tiedä. Viimeisin terävä kulma minun
kohdallani on ollut tämän syksyiset valmennusryhmien valinnat.
Valinnoille
asetettiin tietyt kriteerit. Itse olen Euroopan tilastossa sijalla 38, joten sinänsä ymmärrän miksi minua ei valittu. Valituiksi on kuitenkin tullut
urheilijoita, jotka eivät myöskään noita kriteerejä täytä . Näyttääkin siis siltä, että kriteerien tulkinta on
ollut enemmän tai vähemmän epämääräistä.
Minulle
on kerrottu, että asetettujen kriteerien lisäksi johtoportaalla ja
valitsijoilla on mahdollisuus käyttää henkilökohtaista pohdintaa jokaisen
urheilijan kohdalla. Tämä tarkoittanee sitä, että jos on lähellä noita
asetettuja kriteerejä, voidaan valintaa harkita erityisen kehittymisen tai
menestyksen vuoksi. Eli jos viime kesänä osoitti kehittymistä lajissaan
parantaen ennätystään ja onnistui esimerkiksi arvokisoissa, voitiin ryhmään
valita. Minulle kerrottujen perustelujen painotuksena oli se, että jonnekin se
raja oli vain vedettävä, sillä budjetti oli niin tiukka. Voiko budjetilla
perustella yksittäisten urheilijoiden valintoja? Eikö se ole laadittu ennen
niiden tekoa? Hauskinta tässä on se,
että mitään selkeää rajaa ei ole olemassa tai se on todella häilyvä, kun
tarkastelemme kriteerejä ja ryhmiin valittuja. Sitä on venytetty vähän sinne
sun tänne henkilökohtaisen pohdinnan värittämänä. Perusteluja taitaa löytyä
niin monta kuin on valittuja tai valitsematta jätettyjä urheilijoitakin.
Nuorten
tilastoja on verrattu aikuisten vastaaviin kun on valittu urheilijoita
aikuisten EM-ryhmään. Valitut ovat kovia tekijöitä ja voivat todellakin menestyä
tulevaisuudessa, mutta mielestäni niiden, jotka ovat
lähempänä sitä Euroopan tai maailman kärkeä, tulisi olla korkeammalla myös
silloin, kun tehdään valintoja valmennusryhmiin. Miten valitsijat perustelevat
sen, että heikommalla tuloksella tilastossa oleva on potentiaalisempi menestyjä
seuraavissa arvokisoissa?
Vai onko
kyse sittenkin pärstäkertoimesta? Jos urheilijan tyyli liikkua sillä omalla
”polullaan” ei miellytä päättäjiä, hän ei ansaitse osakseen luottamusta ja
valintaa ryhmään. Jos on kypsynyt ja kehittynyt
urheilijana keskivertoa myöhemmin, niin ilmeisesti oletetaan, ettei ainakaan
jatkossa voi enää kehittyä.
Vaikka ryhmiin kuuluminen on osin vain muodollisuus, siihen liittyy
myös se tärkeä taloudellinen puoli. Jos voisin sanoa kuuluvani EM-ryhmään,
olisi se minulle valtava valttikortti henkilökohtaisten tukijoiden hankinnassa.
Minulle ryhmään kuulumisen antama status ei ole kuitenkaan se tärkein asia, vaan
olen huolissani taloudellisista
mahdollisuuksistani panostaa urheilemiseen ja huipulle
tähtäämiseen. Tiedän, että ryhmään kuuluminen ei olisi ratkaissut
tilannetta, mutta apu se olisi kuitenkin ollut.
Monet ovat puhuneet minulle SUL:n toiminnasta pienten piirien
puuhasteluna. Ainahan se on ollut hieman etelän piirien sisäisesti rakentunutta,
mutta toisaalta suuri osa yleisurheilun harrastajista ja ammattimaisesti harjoittelevista
urheiljoista on etelästä ja ehkä siksi myös päätöksenteko on keskittynyt sinne.
Samat henkilöt ovat tehneet näitä päätöksiä pitkään ja siksi herääkin kysymys
tärkeiden pelisuhteiden ylläpitämisestä. Vain he, jotka siellä toimivat ja
päätöksiä tekevät, voivat miettiä oman tuntonsa kanssa, ovatko valintoihin
vaikuttaneet tietyt "hyvä veli" -järjestelmän vaatimat suhteet.
Milloinkohan
on tulossa luvattu johtoportaan tuuletus? Kaikki viime vuosien kohellukset
erinäisten valintojen kanssa ja niistä syntynyt epäluottamus organisaatiota
kohtaan pistää miettimään, mitä varten Suomen Urheiluliitto on olemassa? Mielestäni
itse urheilun ja tulosten pitäisi olla kaiken yläpuolella ja puhua puolestaan.
Olisiko parempi
vain unohtaa koko SUL ja myös se arvostus, jota ainakin itse olen sitä
organisaatiota kohtaan joskus kokenut. Paljon suuremman tuen olen saanut teiltä
kaikilta mahtavilta ihmisiltä, jotka olette tukeneet näidenkin vastoinkäymisten
aikana. Te olette jaksaneet valaa minuun tsemppiä taistella eteenpäin. Toivottavasti
muutoksia on todellakin luvassa, jotta pystyisimme taas joskus arvostamaan sitä
organisaatiota, jonka pitäisi olla olemassa portaidemme terävien reunojen
pyöristämistä varten.
Elisa
Leinonen
pika-aitajuoksija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti