Buenas tardes amigos y amigas!
Täällä ollaan Teneriffan lämmössä. Kaksi viikkoa takana ja toivottavasti vielä yksi niitä parempi edessä. Ensimmäiseksi on pakko kehua tätä suomalaisurheilijalaumaa, joka on nyt täällä! Porukan yhteishenki on ollut aivan erilaista kun aikaisemmilla leireillä, joita olen koskaan etelässä viettänyt. Olemme useimmiten yhdessä syömässä, katselemassa lepopäivinäkin toistemme treenejä ja vietämme muutenkin enemmän aikaa porukalla. Se on ollut todella mukavaa. Olemme kuin yhtä perhettä!
Leiri on ollut harjoituksellisesti oma osaltani melko ailahtelevaa. Olen kova miettimään ja asioita ja myös stressaan, jos jokin ei oikein meinaa sujua. Kun tulimme tänne, jalat ottivat matkustuksesta melko pahasti itseensä ja olivat turvoksissa pari päivää. Oli vaikeuksia saada lenkkarit jalkaan.. Kun turvotus helpotti, olivat ensimmäiset treenipäivät tietenkin melko vaikeita, mutta kun selvisin niistä, seuraavat kuusi päivää menivät oikeinkin hyvin! Treeneissä vauhdit kasvoivat ja aitatekniikassakin oli muutamassa treenissä havaittavissa hieman flowta.
Mutta sitten yhdessä päivässä suunta kääntyi aivan päälaelleen. Tarkoitukseni oli juosta aitanopeuskestävyyttä, mutta jo aamulla tunsin, että nyt on kroppa aika väsynyt. Sinnikkäästi kuitenkin menin kentälle, verryttelin ja otin avausvedot, jotka tuntuivat todella vaikeilta. Juoksin kaksi ensimmäistä vetoa ja eihän siitä mitään tullut. Olin todella pettynyt ja väsynyt ja en pystynyt pidättelemään kyyneleitäni. En ole koskaan aiemmin itkenyt urheilukentällä muiden ihmisten nähden, mutta tulipahan nyt sekin tehtyä. Olin odottanut kyseistä treeniä todella paljon ja ehkä siksi ladannut siihen muita treenejä enemmän ja niinpä se kääntyikin minua vastaan. Jätin treenin kesken ja päätimme, että kevyt jakso alkaa kolme päivää suunniteltua aiemmin.
Olen kuitenkin hyvillä mielin, sillä tiedän että asiat oli hyvällä mallilla ennen tuota treeniä. Kun mietin nyt jälkeenpäin, olivat ensimmäiset merkit väsymyksestä havaittavissa jo aitapäivää edeltävässä treenissä. Silloin olin alkuun todella väsynyt, mutta treeni parani loppua kohden, joten en vielä osannut huolestua. Ennen olen pystynyt tekemään kovemman kahden viikon treenipätkän vielä näinkin lähellä kisakautta, mutta ilmeisesti tehoja on nyt saatu aiempaan paremmin irti ja siksi kroppa ei vaan jaksanut enää. Nyt on vaan maltettava ja annettavan hermoston palautua. Tavoitteena saada tälle viikolle vielä kaksi hyvää aitatreeniä ja yksi sähäkkä voimasessio. Muuten yritän nauttia auringosta ja kerätä nopeutta suoraan iholleni :)
Pienestä stressistä ja takapakista huolimatta aion kääntää tämän leirin vielä voitokseni! Pakottamalla se kisakunto ei varmasti tule ja siksi nyt onkin vain panostettava laatuun ja hyvään fiilikseen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti