Oli myös upeaa olla mukana ottamassa kolmoisvoittoa pika-aidoissa! Nooralotta voitti, minä olin toinen ja Matilda oli kolmas. Kyykytimme ruotsalaisia siis oikein olan takaa, kuten lupasin. Hieno fiilis! Hyvä me!
Aikani juoksussa oli 13,33, joka on urani toiseksi paras suoritus ja jäi vain neljä sadasosaa ennätyksestäni. Vaikka olen tietenkin tyytyväinen kolmoisvoittoon, jäi omaan juoksuuni paljon parannettavaa. Se tuntui melko vaikealta alusta loppuun. Erityisesti aitominen oli todella vaikeaa. Katselin juoksua jälkikäteen ja siinäkin näkee sen, kuinka tekniikkaani on aivan erilaista kuin alkukaudesta. Etujalka koukistuu aidan päällä liikaa ja en saa itseäni aidalta alas riittävän terävästi ja juoksun päälle. Sen vuoksi välijuoksu hieman laahaa ja aidat menevät päin, koska en ehdi liikuttaa jalkojani riittävän säpäkästi.. Oikeastaan sama ongelma on ollut kaikissa loppukauden juoksuissani. Alkukaudesta aitominen tuntui helpolta ja välijuoksu vaivattomalta. Nyt kaikki on päinvastoin. Toisaalta minulla on hyvä fiilis, koska tiedän, että ne hyvät juoksut ovat vielä siellä jossakin, mutta toisaalta taas turhauttaa, kun en saanut niitä ulos tänä kesänä. Loppukaudesta jalat ja fiilis ovat muuten olleet oikein hyvät ja lupaavat, mutta en vain ehtinyt saada aitatekniikkaa oikeille raiteilleen. Nälkää jäi paljon ja taas ne kohtalaisen isot palat painavat hampaankoloissa. Tuntuu siltä, että haluan heti aloittaa harjoittelun ja varmistaa sen, että ensi kaudella tekniikka ei petä ja pystyn juoksemaan kovia aikoja.
 |
| Naisten kapteeni Tanja Komulainen valoi meihin taisteluhenkeä koko viikonlopun ajan |
Aikani juoksussa oli 13,33, joka on urani toiseksi paras suoritus ja jäi vain neljä sadasosaa ennätyksestäni. Vaikka olen tietenkin tyytyväinen kolmoisvoittoon, jäi omaan juoksuuni paljon parannettavaa. Se tuntui melko vaikealta alusta loppuun. Erityisesti aitominen oli todella vaikeaa. Katselin juoksua jälkikäteen ja siinäkin näkee sen, kuinka tekniikkaani on aivan erilaista kuin alkukaudesta. Etujalka koukistuu aidan päällä liikaa ja en saa itseäni aidalta alas riittävän terävästi ja juoksun päälle. Sen vuoksi välijuoksu hieman laahaa ja aidat menevät päin, koska en ehdi liikuttaa jalkojani riittävän säpäkästi.. Oikeastaan sama ongelma on ollut kaikissa loppukauden juoksuissani. Alkukaudesta aitominen tuntui helpolta ja välijuoksu vaivattomalta. Nyt kaikki on päinvastoin. Toisaalta minulla on hyvä fiilis, koska tiedän, että ne hyvät juoksut ovat vielä siellä jossakin, mutta toisaalta taas turhauttaa, kun en saanut niitä ulos tänä kesänä. Loppukaudesta jalat ja fiilis ovat muuten olleet oikein hyvät ja lupaavat, mutta en vain ehtinyt saada aitatekniikkaa oikeille raiteilleen. Nälkää jäi paljon ja taas ne kohtalaisen isot palat painavat hampaankoloissa. Tuntuu siltä, että haluan heti aloittaa harjoittelun ja varmistaa sen, että ensi kaudella tekniikka ei petä ja pystyn juoksemaan kovia aikoja.
Joojoo, tiedän kyllä, että nyt on aika huokaista ja jättää nuo ajatukset ja mennyt kesä taakse muistellen niitä huippuhetkiä sekä upeita ja arvokkaita uusia kokemuksia, joita saavutin. Muutaman viikon päästä palataan taas asioihin kriittisemmin. Moni tärkeä kokonaisvaltaiseen harjoitteluuni liittyvä asia on pahasti levällään ja ne täytyy ensi talveksi saada kuntoon. Vasta sitten voin keskittyä vain ja ainoastaan siihen olennaiseen, kun sen aika taas koittaa lokakuussa.
Mitä tästä kaudesta jäi siis käteen:
* Edustus Helsingin Euroopanmestaruuskisoissa, jossa juoksin ennätykseni 13,29
* Parannusta viime vuoteen yli kaksi kymmenystä
* Hallikaudella uusi ennätys 8,25 60 metrin aidoissa
* Kalevan kisojen hopeamitali
* Edustus Suomi-Ruotsi -maaottelussa ja siellä pika-aitojen kolmoisvoitto kauden toiseksi parhaalla ajalla 13,33 + naisten maaotteluvoitto!
* SM-kisojen hopeamitali hallissa
* Edustus hallimaaottelussa Suomi-Ruotsi-Norja ja siellä uran ensimmäinen maaotteluvoitto
Paljon hienoja hetkiä ja niitä muistellessa tulee oikein kylmiä väreitä. Paljon on vuodatettu hikeä ja kyyneleitäkin kaikkien noiden saavutusten eteen. Voin siis olla tyytyväinen, vaikka pieni kaiherrus takaraivossa onkin. Olen saanut paljon myönteistä palautetta tämän kesän edesottamuksistani ja nyt on aika kiittää teitä kaikkia, jotka olette olleet tukenani tänä vuonna. Teidän kannustamana olen jaksanut polkea eteenpäin vaikeinakin hetkinä. KIITOS!
On ollut myös hienoa tutustua uusiin ihmisiin suomalaisen yleisurheilun parissa niin kentillä kuin kenttien ulkopuolellakin. Toivon, että tästä eteenpäin jatkamme enemmän yhteen hiileen puhaltaen. Siten voimme varmistaa kehittymisen laajalla rintamalla ja autamme toisiamme tulemaan yhä paremmaksi ja kehittymään maailmantasolle. Suomalainen naisyleisurhelu ja aitajuoksu on tänä kesänä osoittanut olevansa vahvaa ja ansaitsevansa kaiken sen tuen, jota on saatavilla. Olen meistä ylpeä! Tulevalla kaudella meidän kaikkien on uskottava vielä enemmän niihin asioihin, joita jotkut pitävät jopa mahdottomina. Me pystyisimme tekemään paljon enemmän asioita, jollemme jo etukäteen luulisi niitä mahdottomiksi! Sama koskee myös suuren yleisön urheilulle jakamaa huomiota. Tehdään yhdessä mahdottomasta mahdollista! Oli se ihan mitä vaan!
Nyt on aika siirtyä hetkeksi kaikkien niiden herkkujen ja ihmisten pariin, joiden huomioiminen on jäänyt kesällä vähemmälle. Mukavaa ylimenoa ja syksyä kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti