Kilpailukausi kiihkeimmillään

Kesän kilpailukausi on kiihkeimmillään ja arvokisojen tulosrajat on pian rikottava. Normaalisti oma kunto alkaisi olla parhaimmillaan ja valmistautuminen Kalevan kisoihin olisi päällimmäisenä mielessä. Mutta ei tänä vuonna. Keväällä eräs toimittaja kysyikin haastattelussaan: "millainen Elisa Leinosen kesä 2015 tulee olemaan? Mitä se pitää sisällään, kun ei ole kilpailuja?"

Kerroin hänelle, että tuleva kesä on tosiaan ensimmäinen 16 vuoteen, etten juokse yhtään kilpailua. Ajatuksena se oli silloin outo ja jopa pelottava. No mitä ihmettä minä sitten teen? Mitä muuta kesällä voi tehdä, kun kiertää ympäri Suomea kisailemassa? Kilpailut ovat kuitenkin olleet se tärkein asia, jonka kesä on aina tuonut tullessaan pitkän ja rankan treenitalven jäljiltä. Moni voisi nauraa tuolle ajatukselle, mutta itselleni ne muut kesänviettotavat eivät ole ikinä olleet millään tavalla itsestäänselvyyksiä.

Onhan tämä kesä aika erilainen ollut. Olen joutunut katsomaan telkkarista, kun kilpasiskot ottavat mittaa toisistaan. Silloin tulee sellainen olo, että minunkin pitäisi olla tuolla. Kaipaan kisafiilistä ja kaikkea, mitä noihin reissuihin on aina kuulunut. Hyviä ystäviä, rakkaita kilpakumppaneita ja sitä tunnelmaa, mikä sen kaiken ympärille muodostuu.

Toisaalta taas jos miettii tavallisen arjen kannalta, niin eipä se sisällöltään kovin erilainen ole. Urheilija on urheilija myös loukkaantuneena. Treenit hoidetaan ihan samalla tavalla kun tavallisella harjoitus- tai kisakaudella, vaikka ne ovatkin olleet sisällöltään hyvin erilaisia. Samalla pidetään huolta oikeasta ruokavaliosta ja kehon palautumisesta. Ehkä aikataulullisesti kesä on ollut vapaampaa, kun ajatus ei kulje vain kisasta toiseen ja kisoihin herkistely ei rajoita sitä, kuinka myöhään voi nautiskella kesäillasta vaikkapa kalastaen.


Leikkauksen jälkeen on kyllä riittänyt erilaisia ylä- ja alamäkiä, mutta hiljalleen mennään eteenpäin. Kuntotus on osaltani kestänyt odotettua ehkä kauemmin. Suurin haaste on ollut etureisien kanssa. Ne eivät meinanneet millään aktivoitua leikkauksen jäljiltä, vaikka kuinka teki jumppaa ja antoi niille liikettä. Kun leikkauksesta oli kulunut 6 viikkoa ja tuntui, ettei mitään edistystä ollut tapahtunut, etsin kipeästi uusia apuja tilanteeni parantamiseksi. Tapasin tuolloin nykyisen fysioterapeuttini Juha Koistisen ja hän ehdotti melko pian Compex -sähköhoitoa. Pian pystyinkin tekemään kyykkyjä sähkön avulla ja kävely alkoi normalisoitua sekä polvien pettäminen alta väheni merkittävästi.

Tällä hetkellä pystyn tekemään kohtalaista koordinaatioharjoittelua ja aitakävelyjä. Mukana treeniohjelmassa on koko ajan ollut voima- ja kehonhallintaharjoittelua. Juokseminen ei onnistu vielä normaalisti, joten olen tehnyt juoksutreenit Omasairaalan AlterG -juoksumatolla. Laitteen avulla kevennetään kehonpainoa, jolloin jalkojen kuormitusta pystytään säätelemään kivuttomampaan suuntaan. Olen siis pystynyt juoksemaan erittäin hyviä intervalli- ja jopa nopeustreenejä sen avulla. On se vaan huikea laite ja voi sitä euforian määrää, kun on päässyt taas juoksemaan pitkän tauon jälkeen!


Ja vaikka nyt onkin meneillään kilpailuton kausi, yhteistyökumppanini uskovat minuun täysillä ja ovat tukenani. Uusimpana heistä Pörhön autoliike Kajaanissa. Kainuulainen laadukas osaaminen ja palvelu ovat ehdottomasti heidän vahvuutensa. Yhteinen ymmärryksemme menestykseen pyrkimisessä kuvaa hyvin yhteistyötämme. Tässä uusi aarteeni!

Pakko kiittää jo tässä kohtaa kaikkia kuntoutuksessa tukena olleita mahtavia tyyppejä! Matkaa on vielä, mutta suunta on oikea. Ympärilläni on onneksi ollut paljon avuliaita ihmisiä ja asiansa osaavia ammattilaisia, jotka ovat valaneet minuun uskoa, että vielä näistä aitajuoksijan polvet tehdään.

Ajatuksia kilpailukauden alkumetreiltä

Kesän 2013 kilpailukausi on rykäisty käyntiin. Kaksi hyvin erilaista aitakisaa takana ja tulokset olivat seuraavat:

Jyväskylä 28.5, 13,50 +0,3m/s 
Espoo 2.6, 13,30 +3,6m/s

Jyväskylässä jouduin juoksemaan yksin ja eihän siinä oikein kisafiilistä päälle saanut. Olosuhteissa ei ollut mitään valittamista, mutta kisoista jäi ikävästi treenin maku suuhun. Tosin treeniksi se oli hyvä suoritus ja oli mukava huomata, että aitavälien kanssa ei ollut mitään ongelmaa. Olen ottanut myös opiksi aiemmista vuosista, sillä nyt kroppa on valmiimpi kisoihin kuin esimerkiksi vuosi sitten, jolloin vaadittiin monta viikkoa siihen, että tekemistä saattoi edes kutsua aitajuoksuksi. Nyt se muistuttaa ainakin etäisesti oikeaa tekemistä jo tässä vaiheessa kautta ja olen tyytyväinen. Kevään uusi rytmitys vaikuttaa olleen aiempaan onnistuneempi. Aitatekniikan kanssa on toki vielä hieman painimista, sillä viihdyn aidan päällä aivan liian kauan. Luulen, että kun muita kovia aitureita astelee samalle viivalle, niin tulee tällekin tytölle kiireempi päästä aidalta alas.

Espoossa oli jo muitakin osanottajia ja kisafiilis alkoi löytyä. Sinne valmistautuminen oli hieman vaikeaa ja juoksu takkusi vielä edellisenä päivänä pahemman kerran. Kuitenkin kovana kilpailijana sain itseni ennen starttia hereille ja tuntuma tekemiseen oli parempaa. Edellisen päivän valmistavan treenin takut unohtuivat yllättävän helposti, eivätkä painaneet mielessä sen enempää. Kisan aikana myötätuulta oli AIVAN liikaa ja aitominen kävi välillä todella ahtaaksi. Saipa siinä muutama aitakin kunnon kyytiä matkan varrella. Onneksi maaliin päästiin ja aika oli ihan hyvä.

Olin itse todella tyytyväinen lähtöön, sillä se näyttää nyt löytyvän ja pääsin hyvin kiinni heti ensimmäiseen aitaan. Palikat alkavat loksahdella kohdilleen! Vieläkin niitä on useita hukassa, mutta kausi on vasta aluillaan ja minulla luottavainen fiilis siihen, että juoksua on mahdollista viedä vielä tänä kesänä paljon eteenpäin.



Olen ollut nyt pari viikkoa Suomessa ja kesän huippukunto on vielä tekeytymässä, joten odottelen kiihtyvää vauhtia kesän edetessä. Tästä on hyvä jatkaa kohti kesän ehdottomia kohokohtia, jotka ovat Universiadit Venäjän Kazanissa ja tietenkin myös Moskovan MM-kisat, mikäli vauhti riittää ja valinnat osuvat kohdalle. Moskovaan rajat ovat kovat  A: 12,94 ja B: 13,10, mutta eivät meille naisaitureille lainkaan mahdottomat. Myös Vaasan Kalevan kisat ovat kesän tärkeimpien kisatapahtumien joukossa.

Kevään aikana olen oppinut hyvin paljon itsestäni urheilijana. Olen saanut ympärilleni uusia ihmisiä, joiden kanssa olen pystynyt jakamaan asioita ja siten keskittymään harjoittelussani olennaiseen. Omat vastuuni ja paineeni valmentautumiseen ovat pienentyneet ja minusta on tullut vahvempi kuin koskaan ennen, niin henkisesti kuin fyysisesti ;). Olen oppinut paljon tapoja, joiden avulla pystyn kehittymään vielä paremmaksi urheilijaksi ja on ollut hienoa kyetä hallitsemaan kokonaiskuvaa selkeämmin. Näiden tärkeiden ihmisten kanssa aion ehdottomasti jatkaa yhteistyötä, sillä yhteinen luottamus on olemassa. Olen siitä erittäin iloinen!


Ensi viikonloppuna juoksen Saksan Regensburgissa ja siellä tavoittelen huippuaikaa kovien tyttöjen rinnalla. Toivottavasti olosuhteetkin suosivat ja kisakunto jatkaa nousuaan. Lippua yritetään taas hiilata entistäkin korkeammalle!

Tässä vinkkejä kisakunnon etsimiseen:

Palauttelu

Mielikuvaharjoittelu

Rentoutuminen

Tsemppiä etsintöihin ja nähdään pian!