Kauden parhaita ja uutta yhteistyötä

SB:t ovat parantuneet viime viikkoina siihen malliin, että päätin alkaa päivittää tämänhetkiset kuulumiset. Elikkäs juoksemisessa aletaan olla jo paremmin kiinni ja viime treenissä uskaltauduin virittelemään piikkaritkin jalkoihin. Se oli vasta kolmas kerta kovempaa juoksua ja juoksin 60 metriä jo melko lähelle niitä aikoja, joita juoksin vuosi sitten tähän aikaan.

Ai että sitä ihanuutta ja fiilistä! Pakko sanoa, että tuli taas enemmän urheilija -olo, kun sai tehdä sitä, mitä eniten rakastaa ja mistä kaikessa treenaamisessa on kuitenkin kyse. Tässä syksyn aikana on nimittäin usko ollut välillä melkoisen koetuksella, kun lähes kaikkeen on pitänyt keksiä korvaavia treenivaihtoehtoja. Kuntotus on kestänyt kauemmin on odotin, mutta nyt ollaan taas sillä paremmalla tiellä. Odotan sitä päivää, kun pääseen juoksemaan aitoja. Voi sitä onnen määrää!

Polvien suhteen mennään siis parempaan suuntaan, vaikka vieläkin haastetta riittää ja tarkkana on oltava. Kuntoutusliikkeet ovat edelleen mukana ohjelmassa ja juoksemisen suhteen edetään maltillisesti. Voimapuolella ollaan menty eteenpäin niillä osa-alueilla, mitä on päästy tekemään. Myös Fustra -harjoittelusta on tullut osa treenirutiinejani. Tuntuma kehonhallintaan ja omaan tekemiseen on kehittynyt Fustran myötä huomattavan paljon. Tässä olen kollegani Anna Niemelän ohjauksessa.

Ja sitten huikeita uutisia! Sain uuden yhteistyökumppanin nimeltään FYSIONE! Kyseessä on Kauniaisissa toimiva yritys, jossa on tarjolla osaamista sekä urheiluhieronnan että fysioterapian saralla.  On mahtavaa saada tuekseen tällaista ammattiosaamista erityisesti viimeaikaisten haasteideni kanssa selviämiseen. Säännöllisyys huollon suhteen on tärkeää ja sen rooli on tässä iän myötä vaan kasvanut. Siksi tällainen yhteistyö on urheilijalle erittäin merkittävää ja helpottaa myös arkea huomattavasti!

Fysioneen voi tutustua lisää heidän nettisivuillaan www.fysione.com. Ajan saa varattua todella kätevästi netin kautta!

Ihanaa, kun joulu on taas ovella! Pian pääsee rentoutumaan itselle tärkeiden ihmisten ja asioiden parissa. Hyvillä mielin siis eteenpäin. Hitaasti, mutta varmasti.

Kuntoutusjaksolta

Polvia on nyt kuntoutettu kuusi viikkoa ja parempaan suuntaan on menty! En ole vielä saanut lupaa aloittaa juoksemista, koska kipuja on välillä ja polvien täytyy olla täysin kivuttomat ennen kuin aloitan juoksemisen.

Täysin kivuttomia päiviä ja jaksoja on kuitenkin jo ollut ja välillä ei edes muista, koska polvissa on ollut jotain tuntemuksia. Kuntoutusliikkeet alkavat jo tuntua helpoilta ja sujuvat lähes kivuitta.

Nälkä päästä juoksemaan on valtaisan ja turhauttavan suuri! Silti täytyy vaan vielä malttaa ja odotella muutamia viikkoja. Olen kuitenkin treenannut koko tämän ajan, mutta kaikki iskutus on karsittu pois. Kuntopyörä, uima-allas ja vesijuoksumummot ovat tulleet hyvinkin tutuiksi. Kestävyyskunto on varmasti aivan uudella tasolla ja sille pohjalle on hyvä lähteä rakentamaan huippukuntoa myöhemmin syksyllä.

Olen myös pystynyt tekemään punttia jonkin verran. Muutamia tarkkoja liikkeitä jaloille ja ylä- ja keskivartalolle melkein mitä vaan. Kohta varmaan voisi osallistua johonkin "itsensäesittelykisaan", kun alkaa olla niin tikissä ;)

Elämä Espoossa on myös sujunut mukavasti ja joudun todellakin syömään sanani siitä, etten pystyisi asumaan kehä III:n sisällä. Olen viihtynyt täällä todella hyvin ja arki rullaa tasaisesti ihanien ihmisten, urheilemisen ja mieluisan työn parissa.

Iloisella ja luottavaisella mielellä siis eteenpäin ja pidetään peukut pystyssä, että pääsisin juoksentelemaan jo lokakuussa.

Kivaa syksyä kaikille!

Uudet kujeet

Nyt on aika kertoa hienoista jutuista, mitä syksy tuo tullessaan! Olen todella innoissani kaikista uusista kuvioista, joilla saan viimeinkin karistaa menneen vuoden tomut jaloistani ja aloittaa ikään kuin puhtaalta pöydältä.

Edessä on muutto Espooseen, sillä aloitan tekemään Fustra -yksilövalmennusta Espoon kuntosaleilla Move Ymmerstassa ja LadyFitness Entressessä. Jos liikutte niillä suunnilla, niin tulkaa koittamaan Fustra -harjoittelua huippuohjauksessa! Ja kertokaa myös tutuille tällaisesta mahdollisuudesta. Fustrasta löytyy lisätietoa Fustra -nettisivuiltani.Minulle voi myös soittaa tai laittaa sähköpostia, jos Fustra -harjoittelu alkaa kiinnostaa!

Olen itse jo joutunut Fustran pauloihin ja siitä on itselleni urheilijana huikea hyöty oheisharjoitteluohjelmana ja kehonhuollon apuvälineenä. Ja pakkohan tässä kohtaa on kehaista, että Fustran on keksinyt ja kehitellyt Kajaanista kotoisin oleva Jarkko Kortelainen. Hyvä Kainuu!

Ja sitten LISÄÄ HUIPPU-UUTISIA! Yksi suurimmista syistä, miksi päätin ylipäätään hakea töitä ja uusia mahdollisuuksia pääkaupunkiseudulta, on halu kehittyä ja mennä eteenpäin urheilijana. Halusin itselleni vihdoin ja viimein valmentajan, joka haluaa ja pystyy viemään minut uudelle tasolle.

Olen valmentanut itse itseäni viimeiset seitsemän vuotta ja vaikka kaikki on mennyt hyvin ja kehitystä on tapahtunut, on esimerkiksi tekniikkapuolta vaikea viedä yksin eteenpäin. Jo viime keväänä päätin, etten aio aloittaa tulevaa kautta yksin, vaan tarvitsen ammattitaitoisen silmäparin seuraamaan treenejäni.

Tästä syksystä eteenpäin minulla on oikeasti valmentaja ja hän on Atte Pettinen! Atte innostui heti ajatuksesta ja suostui ottamaan haasteen vastaan. Hän on kova ammattilainen ja hänellä on valtavasti kokemusta valmennuksesta. Uskon, että Atella on minulle varmasti paljon annettavaa ja itse odotan, että se pitkään ongelmallisena ollut nopeuspuolikin saadaan nyt vietyä aivan uudelle tasolle.

Pääsen treenaamaan erinomaisessa seurassa, sillä tällä hetkellä hänen ryhmässään harjoittelevat esimerkiksi 400m aitajuoksija Oskari Mörö ja pikajuoksija Jasmin Showlah. Pääkaupunkiseudulta löytynee tarvittaessa erinomaista harjoitteluseuraa myös aitajuoksuun.

Olen valtavan iloinen kaikista näistä uusista asioista, joita syksy tuo mukanaan. Olen äärimmäisen motivoitunut uuden työni suhteen, joka sopii minulle varmasti ihmisenä ja urheilijan täydellisesti. Ja kuinka valmis olenkaan nousemaan uudelle tasolle myös urheilijana ja harjoittelemaan siten, että myös pääsen sinne. Huippuvuodet ovat minulla vasta edessäpäin!

Ja arvatkaa mitä!? Alan itsekin pikkuhiljaa uskoa siihen, että kyllä niillä asioilla on todellakin tapana järjestyä. Kyllä nyt on hymy herkässä :) Tsemppiä syksyyn toverit!

Vaikean vuoden vaikea päätös

Nyt tälle vaikealle vuodelle ja kesälle on viimeinkin laitettu piste. Tämän kesän viimeinen kisa on takana ja nyt alkaa ylimenokausi ja polvien kuntouttaminen. Halusin yrittää vielä ja tehdä loppuun asti hyvää tulosta, mutta nyt on vaan myönnettävä itselle, etten siihen enää tänä kesänä pysty. Tämä oli vaikea, mutta nyt ainoa oikea ratkaisu. Haluan kertoa tämän haastavan vuoden vaiheista, jotta voin jättää sen kokonaan taakseni.

En onnistunut saamaan viime tammikuussa alkaneita polvivaivoja kevään aikana aisoihin. Muutamilla lääkärien toimenpiteillä niitä tehtiin kivuttomiksi, mutta eipä nekään todellisuudessa kovin pitkälle kantaneet. Aluksi vaiva oli vain vasemmassa polvessa, mutta kevään ja kesän mittaan myös oikea alkoi oireilla, mikä tietenkin johtui vasemman varomisesta ja kivuista. Voi kuulostaa typerältä, että olen kahlannut kesän läpi kipeillä polvilla, mutta niitä parempia päiviä on välillä ollut ja silloin haluaa uskoa siihen, että nyt mennään parempaan suuntaan. Halu kilpailla ja menestyä oli kova.

Pari viikkoa sitten olleet Kalevan kisat olivat kivun kanssa elämiselle viimeinen pisara. Halusin taistella täysillä mitaleista ja parantaa vielä kauden parasta aikaani. Tiesin, että jos sattuisi olemaan hyvä päivä, pystyisin juoksemaan ennätykseni, koska Joensuun aika 13,36 ja EM-rajan alitus oli antanut vahvaa uskoa siihen. Juoksu ei Joensuussa ollut mikään täydellinen ja siksi se kasvatti valtavasti itseluottamustani Kalevan kisoja kohti mentäessä.

H-hetki koitti ja en valitettavasti saanut sitä toivomaani hyvää päivää. Kaikki tekeminen oli melko vaikeaa ja tuskaista. Finaaliverryttelyssä en enää pystynyt tekemään oikeastaan mitään ja jouduin keräilemään tovin itseäni kentän laidalla jahkaten päätöstä siihen, mikä on järkevintä. Takaraivossa jokin kuitenkin vaati minua juoksemaan ja lähdin radalle pakottaen itseni irti kivusta ja kaikista niistä epätoivon tunteista, joita verryttely oli herättänyt. Typeryyttä kenties, mutta seison typerienkin päätöksieni takana. Vaikka jäin neljänneksi vaatimattomalla ajalla, olin tietyllä tavalla voittanut itseni.

Kuopion jälkeen menin vihdoinkin magneettikuviin ja eihän polvissa kaikki ollut ihan kunnossa. Molemmissa on rasitusmurtuman esiasteet, kondromalasiaa ja vasemmassa vielä hyppääjän polvi. Rauhoitin heti treenaamiseen ja kaiken iskuttamisen, mutta koska lääkärit eivät suoranaisesti kieltäneet kilpailemasta, halusin vielä yrittää. Halusin uskoa parempaan vielä kerran. Myös huoli tulevan talven valmennusryhmistä ja -tuista painoi mieltä ja siksi ajattelin, että minun on pakko vielä juosta.

Espoon kisan jälkeen tulin viimein siihen tulokseen, että nyt tämä saa loppua. Minun on turha enää hakata päätäni seinään tämän asian kanssa, koska kilpaileminen ei ainakaan korjaa tilannetta. Terveys on asetettava etusijalle, sillä vain terveenä pystyn huipputuloksiin. Nämä vaivat saadaan onneksi kuntoon levolla ja oikealla kuntouttavalla harjoittelulla, ja toivon, että voin aloittaa uuden harjoituskauden terveenä lokakuun alussa.

Kun olen nyt saanut laitettua pisteen tälle kaudelle, olo on kieltämättä huojentunut. Tämän kesän paras aika 13,36 antaa uskoa ja luottoa siihen, että pystyn vielä paljon parempaan. Oli liiton tuki ensi talvena tai ei, tuleva vuosi tulee olemaan minun vuoteni! Asiat sen suhteen ovat alkaneet jo järjestyä ja uusia ovia on auennut, joten nyt aion jättää tämän kaikin tavoin vaikean vuoden taakseni, hoitaa polvet terveiksi ja mennä iloisin mielin parempaa vuotta kohti.

Kotiseuturakkautta

Olin viikon verran kotiseudullani Kainuussa ja Paltamossa. Nyt kun istun junassa matkalla Kuortaneelle, on hyvä kerrata tämän mahtavan viikon tapahtumia ja ihastella kuinka elinvoimainen maakunta Kainuu onkaan. Ja jälleen on se sama haikea fiilis, joka iskee aina kun hyppään junaan Paltamosta. Koti on aina koti.

Mitä kaikkea hienoa viikkooni mahtui?

Viikko alkoi jännittävällä tavalla, kun pääsin ihan oikeille festareille, nimittäin Kainuun Musiikkijuhlille. Ne järjestettiin nyt ensimmäistä kertaa ja mukana oli todella hieno esiintyjäkaarti, joka veti puoleensa ihmisiä vauvasta vaariin. On mukavaa, että Kainuussakin järjestetään tällaisia tapahtumia. Toivottavasti tästä tulee jokavuotinen kainuulainen perinne.

Lauantaina puolestaan sain olla seuraamassa Paltamon juoksutapahtumaa Kivesvaara Uphill Runia, joka järjestettiin nyt toista kertaa. Kyseessä on kilpailu, jossa matkavaihtoehtoina ovat 2km, 10,7km ja 21,1km. Matkat juostaan Kivesvaaran, Keräsenvaaran ja Raappananmäen metsäisen kauniissa, mutta haastavissa mäkimaisemissa. Itse en  osallistunut kisaan, kun nuo matkat eivät oikein osuneet kohdilleen, mutta olin vahvasti hengessä mukana ja jaoin palkinnot urakkansa selvittäneille. Jos innostuit, käy tutustumassa kisaan facebookissa: https://www.facebook.com/JattilaistenYoKivesvaaraExtremeRun672013. Ensi vuonna taas uudestaan! Näihin maisemiin ei kyllästy ikinä.

Maanantaina pääsin mieluisan tehtävän pariin, kun kävin vetämässä treenit Suomussalmen junioriurheilijoille. Mukana oli 11 innokasta urheilijaa, ja olin todella mielissäni siitä, kuinka iloisella meiningillä, mutta tosissaan kaikki olivat mukana. Meillä oli niin mukavaa, että aika lensi kuin siivillä ja treenit venähtivät kahden ja puolen tunnin mittaisiksi. Minulle jäi todella hyvä fiilis treeneistä ja siitä innosta, minkä kaikesta tekemisestä saattoi aistia

Keskiviikkona olikin vuorossa Paltamon Urheilijoiden seurakisat. Kisoissa oli mukana reilut 20 urheilijaa, joista nuorin taisi olla noin 2-vuotias. Lajeina kisoissa olivat 200-800m, kiekko ja korkeus. Vedin vanhemmille urheilijoille kisaverkan ja kävin myös itse heittämässä kiekkoa. Paltamon urheilijoiden toiminta on virkeää ja kiitos siitä kuuluu Juutisen Jukalle, joka on ahkerasti työskennellyt nuorten ja lasten parissa. Minulle on suuri kunnia edustaa seuraa, joka todellakin toimii urheilua ja urheilijoitaan varten ja jossa yhteishenki on reipas ja kannustava!

Viikkoon mahtui myös muuta mukavaa tekemistä, kuten koirien kanssa puuhailua, kasvimaan kitkemistä, kalastusta, golffia, sukulaisia ja laatuaikaa vanhempieni kanssa. Tietenkin tein myös treenijakson toisen puoliskon, joka olikin jo kevyempää kuin Kuortaneella. Treenit meni ihan mukavasti ja sain tehtyä ne kaikki kutakuinkin suunnitelmien mukaisesti. Alkukauden kiusanneet polvivaivatkin ovat olleet nyt taas paremmin hallinnassa, kun kelit ovat lämmenneet.

Seuraavat viikot ovat täynnä kisoja, kun edessä ovat Kuortaneen, Lapinlahden ja Joensuun eliittikisat ja niiden jälkeen vielä yksi kesän tärkeimmistä koitoksista, Kalevan kisat, jotka kilpaillaan tänä vuonna Kuopiossa. Siellä aion taas taistella mitaleista ja olen varma, että kamppailu niistä tulee olemaan entistäkin tiukempi. Hyvä niin!

Vaikka oma kunto on vielä hioutumassa ja kaipaa edelleen sitä "ellimäistä rätyä", sain valtavasti hyvää energiaa menneestä viikosta. Kaikista noista hienoista tapahtumista ja ennen kaikkea niistä junioriurheiljoista, joiden kanssa pääsin treenaamaan ja kilpailemaan! Tsemppiä teille kaikille ja jatkakaa samaan iloiseen malliin :)

Minulla on nyt entistäkin ylpeämpi olo siitä, että saan edustaa Kainuuta ja Paltamoa. Hyvä me!


Ps. Kuortaneen eliittikisat sunnuntaina! Jos et pääse paikan päälle, seuraa kisoja telkkarista kanavalta TV2 klo 16.30 alkaen :) Siellä nähdään!

Treenijakso

Alkukesän kisakarkelot ovat nyt takanapäin. Kisasuorituksissa on ollut vielä huomattavan paljon ailahteluja ja yhtään ns. kokonaista suoritusta en ole saanut vielä aikaiseksi. On ollut joko telineissä nukkumista, aitojen kanssa rymyämistä, muiden juoksijoiden kanssa rymyämistä tai muuten vaan ponnetonta menoa. Kisasuoritus ei siis oikein ole vielä loksahtanut kohdilleen ja siihen lienee syynä haasteellinen kevät pienien vaivojen ja palautumisen virhearviointien vuoksi.

Pääsin kuitenkin aloittamaan treenijakson tämän kesän tähän mennessä parhaan kilpailusuorituksen jälkeen, joten fiilis on nyt hyvä ja luottavainen loppukesän suhteen. Jämsänkoskella pääsin ensimmäistä kertaa tänä kesänä juoksun päälle ja siten se tuntui helpommalta kuudenteen aitaan saakka, jonka jälkeen juoksu taas vähän putosi ja en saanut pidettyä rytmiä loppuun saakka. Muissakin juoksuissa on ollut ihan toimivia osa-alueita, mutta Jämsänkosken juoksuun useampi palanen osui kohdilleen. Vielä niitä on aika paljon kasattavana, mutta onnistuneen treenijakson ja levon jälkeen olen varmasti valmiimpi juoksemaan loppukesän tärkeät kilpailut paremmin lopputuloksin.

Teen nyt treenijakson ensimmäistä puoliskoa Kuortaneella. Täällä ovat puitteet kohdillaan ja voin vaan keskittyä tekemään parhaani treeneissä. Myös treenaaminen Antti Haapakosken valvovien silmien alla on varmasti tässä kohtaa minulle eduksi. Esimerkiksi tänään teimme erittäin onnistuneen aitatekniikkatreenin! Oli taas mukavaa muistella kunnolla niitä oikeita liikemalleja, oivaltaa ja sitä kautta juosta paremmin ja nopeammin.

Kaksi naisaituria on nyt alittanut EM-rajan 13,38. Nooralotta Neziri (13,04) valittiin oikeutetusti jo joukkueeseen ja Ida Aidanpää on todella vahvoilla juostuaan upeasti 13,22. Vielä on kaksi paikkaa kuitenkin tarjolla ja rajan voi juosta useampikin, mutta on juostava oikeasti kovaa, jos mielii päästä Zürichiin. Aion todellakin tehdä parhaani, jotta olen mukana taistelemassa noista paikoista. Täältä tullaan vielä! :)

Seuraava kunnon kisakoitos on täällä Kuortaneella eliittikisoissa 13.7. Paikalla lienevät taas kaikki Suomen  kärkiaitajuoksijat, joten kova kisa on luvassa. Ainakin tänään oli Kuortaneen kentällä mukavat myötäiset tuulet. Toivottavasti niin on myös vajaan parin viikon päästä.

Nähdään Kuortaneella!

Kilpailukauden avaus

Nyt se mörkö on sitten karistettu selästä, kun kilpailukausi on saatu käyntiin. Pienen viivästyksen jälkeen aloitin viime keskiviikkona Lappeenrannan tähtikisoissa ja juoksin tuloksen 13,50. Olo juoksun jälkeen oli iloinen ja huojentunut, sillä Teneriffan jälkeinen aika on ollut treeneissä melkoisen haastavaa.

Tein muutaman kovemman treenin melko pian leirin jälkeen ja ne saivat sitten hermoston aika sekaisin. Se raja, koska treeneissä mennään yli, on niin häilyvän ohut. En huomioinut kokonaisrasitusta riittävän hyvin ja kouluhommien paketointi tältä talvelta vei osansa palautumisesta. Onneksi tajusin kuitenkin melko nopeasti, että olin todella väsynyt kaikesta kevään ahkeroinnista ja laitoin pelin poikki muutamien muiltakin tulleiden kehotuksien jälkeen. Kiitos niistä, taas! Taustalla olivat vielä talvella olleet haasteet ja tsemppaaminen liian monen asian suhteen, joten olikin syytä ottaa vähän kevyemmin.

Lepäsin reilut pari viikkoa ennen kuin jalat alkoivat taas aidosti viedä treeneihin. Aitominen alkoi pikkuhiljaa tuntua taas aitomiselta ja nälkä kilpailemiseen alkoi kasvaa. Olisi vaan täytynyt levätä rohkeammin heti leirin jälkeen. Varsinkin, kun siellä sujui niin nousujohteisesti ja pystyin tekemään kovat treenit hyvällä draivilla loppuun saakka.

Näiden vaikeuksien takia kilpailukauden avaus venyi ja jouduin odottelemaan kropan palautumista suunniteltua kauemmin. Onneksi suunta on nyt viikon verran ollut hieman parempi ja Lappeenrannan kisa antaa uskoa tulevaan. Sielläkin juoksussa oli omat takkunsa ja siksi uskon, että kyllä se huippuisku jostain vielä löytyy. Katse tulevaan on nyt paljon kirkkaampi.

Onneksi yhteistyökumppanini ovat pitäneet minusta hyvää huolta. Noname päivitti urheiluvaatekaappiani hieman uuteen uskoon ihanan pirteillä kesäväreillä. Nonamen verkkokaupan löydät täältä:

Itsekin olen päässyt aina niin edustavana sinne taustalle heilumaan ;)


Sportsnutrition.fi täydensi lisäravinnekaappiani uusin tuottein. Kuvaa klikkaamalla pääsette tutustumaan sportsnutrition.fi:n laajaan ja laadukkaaseen valikoimaan.

Nyt on kaikki taas paremmin, jotta voin jatkaa valmistautumista kesän koitoksiin hyvillä mielin. Tsempit kaikille kisakauden alkuun. Kentillä nähdään!

JA MUISTAKAA KAIKKI! Eliittikisasarja alkaa ensi sunnuntaina Lahdessa. Kaikki mukaan kannustamaan urheilijat huipputuloksiin. Aidoissa juostaan alkuerät klo 17.05 ja finaali klo 17.50. Lähetys kanavalla TV2 klo 15.30 alkaen.

Nousujohteista

Kolme viikkoa Teneriffalla takana ja olipas mukavaa palata Suomeen nousujohteisen leirin jälkeen. Pystyin tekemään kutakuinkin kaiken, mitä olin suunnitellut ja mikä parasta, aitatreeneihinkin löytyi hyvä draivi leirin loppupuolella. Kisakauden avaukseen on noin kuukausi ja ennen sitä on vielä paljon tehtävää, jotta voin lähteä luottavaisin mielin kilpailuihin. Tavoitteena onkin pitää kiinni nousujohteisuudesta ja tehdä laadukas kilpailuihin valmistava kausi.

Edellisessä kirjoituksessa mainitsemani polvivaivat ovat nyt pysyneet hallinnassa. Kuntoutusliikkeet ja uudet pohjalliset ovat siis toimineet. Olen myös välttänyt sellaisia harjoitteita, jotka voisivat kipeyttää polven uudelleen. Esimerkiksi aitahypyt ovat nyt olleet pannassa. Olin viikko sitten myös lihastasapainokartoituksessa ja sain sieltä hyvää palautetta ja uusia haastavampia liikkeitä, koska eteenpäin oli taas menty. Olen ylpeä itsestäni, kuinka ahkera olenkaan tänä vuonna ollut erilaisissa kehon hallintaharjoitteissa ja on kiva huomata, että sen tylsän jumpan tekeminen oikeasti tuottaa tuloksia.

Odotan kesää innolla! Siellä on tulossa paljon hienoja koitoksia, joista tietenkin tärkeimmäksi nousee Zürichin euroopanmestaruuskilpailut elokuussa. Kalevan kisat ja eliittikisasarja tulevat olemaan jännittäviä kamppailuja, sillä odotan aiturinaisilta jälleen kovia tuloksia, koska kevät vaikuttaa menneen kaikilla hyvin.

Tässä vielä pari kuvaa Teneriffalta. Päivät koostuivat yleensä yhdestä tai kahdesta treenistä, joiden välissä levättiin, nautittiin auringosta ja välillä haettiin vastapainoa myös kouluhommien parista. Treeniarki on helppoa, kun olosuhteet ovat ihanteelliset ja voi vaan keskittyä laadukkaisiin treeneihin ja niistä palautumiseen.

Kuulumisten kuulumisia

Niinhän siitä hallikaudesta onkin jo vierähtäny kolmisen viikkoa ja joko nyt alkaisi olla jotain sanottavaa vaikeiden aikojen jäljiltä. Treenit ovat jo hyvässä vauhdissa ja kohti kesää paahdetaan hyvillä mielin. Hiljaiseloa on tässä enimmäkseen ollut, mutta sille on ollut ihan syynsä.

Hallikauden parhaaksi tulokseksi jäi 8,31, joka ei tietenkään erityisemmin lämmittänyt mieltä tai ollut sitä, mitä itse tavoittelin. Valitettavasti tavoitteiden saavuttamista haittasi jonkin verran tammikuun alussa alkanut polvivaiva, jonka vuoksi suuri osa kilpailukauteen valmistavista treeneistä jäi tekemättä. Välillä oli myös päiviä, etten pystynyt ottamaan ainuttakaan juoksuaskelta. Siitä huolimatta halu kilpailla oli kova ja niinpä tuli ne muutamat kisat kuitenkin juostua enemmän tai vähemmän teipattuna.

Kahden kuukauden aikana en oikeastaan pystynyt ajattelemaan mitään muuta kun polven tuntemuksia. Ne olivat mielessä ensimmäisenä herätessä ja viimeisenä kun meni illalla nukkumaan. Silloin halusi aina toiveikkaana uskoa, että huomenna on parempi päivä. Välillä niitä olikin ja uskoi polven tulleen kuntoon, kunnes tuli taas huominen.

Vasta siinä vaiheessa, kun kilpailusuorituskin meni siihen, että tiedostin vain polven kivun, päätin mennä näyttämään sitä lääkärille. (Ja tiedän, olen tyhmä!) Onnekseni polvi on ehjä ja pienten toimenpiteiden jälkeen tuli sen verran parempaan kuntoon, että päätin lähteä koittamaan Rovaniemelle, miten se kestää kisasuorituksen. Vaikka omalta osaltani juoksut menivät täysin penkin alle, oli kai jokin voitto sekin, että pääsin aika nopeasti juoksemaan kovaa ilman kipua.

Tällä hetkellä polvi on parempi ja vastaavaa ärtymistä yritetään estää paremmalla huollolla ja uusilla pohjallisilla. Tarkkaa diagnoosia polvivaivan aiheuttajista minulle ei annettu, mutta nyt pääasia onkin, että se on kunnossa ja kestää harjoittelun.

Treenit ovat siis sujuneet ihan mukavasti. Muuten elämä on kiireistä ja vähän turhankin stressaavaa välillä koulutouhujen takia. Mutta jospa tästäkin keväästä taas selvitään ja onneksi ei ole enää pitkä aika siihen, kun pääsen Teneriffan lämpöön harjoittelemaan muutamaksi viikoksi. Silloin voin jättää kaiken ylimääräisen stressin Suomeen ja keskittyä olennaiseen kaikessa rauhassa.

Tsemppiä kevääseen!

SM-hallit

Tänä viikonloppuna ovat edessä SM-hallikilpailut Rovaniemellä. Suuntaan hyvillä mielin huomenna kohti pohjoista ja toivon kunnon olevan kohdillaan sunnuntaina tärkeimmällä hetkellä. Kilpailu tulee olemaan tiukkaa ja uskon, että kaikki ovat virittäytyneet hyvään iskuun hallikauden tärkeää koitosta varten.

Ensi viikolla kirjoittelen päivitystä hallikauden vaiheista hyvine ja huonoine hetkineen! Kyselyjä on tullut hiljaiselosta ja tahmeasta menosta, mutta syyt on tiedossa ja niitä hoidetaan kuntoon. Niistä enemmän ensi viikolla, sillä nyt keskitytään olennaiseen.

Tällä hetkellä kaikki on kuitenkin jo sen verran paremmin, että lähden kovalla asenteella taistelemaan kirkkaimmasta mitalista!

Sotshin viimeiset hetket valitettavasti valtaa kaiken TV-tilan, mutta innokkaimmat voivat seurata huippuyleisurheilua kisajärjestäjien sivujen kautta:

http://www.smhallit2014.fi/

Paljon tsemppiä kaikille kisaajille!

Ps. huomatkaa UUSI SÄHKÖPOSTIOSOITE: elisa.leinonen@paltamoon.com

Viimeistelyä Kuortaneella

Joululoma meni mukavasti enimmäkseen levätessä ja tankatessa. Palautuminen ennen joulua olleelta kovalta jaksolta kesti kyllä odotettua kauemmin, mutta sain silti joulun aikana tehtyä muutaman erittäin onnistuneen treenin.

Viime viikon olin leireilemässä Kuortaneella urheiluliiton lajivalmentaja Antti Haapakosken valvovien silmien alla. Koska kisakausi starttaa ihan pian, kyseessä oli rankan treenamisen sijaan enemmänkin viimeistelyä. Tavoitteena oli tehdä laatureenejä ja hioa kuntoon tässä kohtaa tarpeellisimpia tekniikka-asioita.

Leiri sujui kohtuullisesti. Pystyin tekemään kaikki treenit, jotka oli suunniteltu tehtäväksi ja osa niistä sujui oikeinkin hyvin. Tai oikeastaan kaikki muut paitsi aitatreenit. Joku siinä aitomisessa nyt taas mättää. Tekeminen ei tunnu tällä hetkellä omalta, vaan enemmän siltä, ettei mene käsky aivoista lihaksiin..

Mikään uusi ilmiöhän tämä ei minun kohdallani ole, vaan viimeisen parin vuoden aikana aina kisakauden kynnyksellä kaikki tuntuu hetkellisesti katoavan. Vaikka olen hajoitellut kilpailuihin valmistavilla kausilla eri tavoin estääkseni tämän, ollaan aina tämän saman "ongelman" äärellä. Niin, en tosiaan tiedä, onko se edes ongelma, mutta olisi kiinnostavaa tietää, mistä se johtuu. Kaikki aitatekeminen vaan tuntuu hieman tahmealta.

En kuitenkaan ole vielä kovin huolissani, sillä onhan se juoksu sieltä ennenkin löytynyt ja ensimmäisiin kisoihin on vielä aikaa. Tietenkin välillä turhauttaa, kun sitä rimaa on taas hiilannut tässä kisakauden lähestyessä koko ajan korkeammalle. Siksi olikin hyvä olla treenaamassa Kuortaneella, kun sai palautetta tekemisestään. Sen palautteen ja kellon mukaan juoksu on kuitenkin ihan hyvällä mallilla ja paranemaan päin. Mutta eihän se riitä, vaan olisi kiva, jos omat tuntemuksetkin olisivat paremmat.
                                                                                                                 

Kiitos Päivi!

Löysin leirin aikana urheiluopistolta myös uuden kampaajan itselleni ja kyllä nyt kelpaa suunnata kohti kisakautta, kun on tukkakin viimeistelty kisakuntoon. Sport-Hius Päivi Takalan toimipiste sijaitsee liikuntahotellin toisessa kerroksessa ja voin suositella lämpimästi kaikille opistolla vieraileville. Itse olen erittäin tyytyväinen sekä saamaani palveluun että lopputulokseen.


On mukava pian nähdä, miten aiturinaiset ovat tänä vuonna talvehtineet. Uskon, että kovia tuloksia on jälleen luvassa! Ja kyllä nämä omatkin jalat alkavat liikahtaa, kun nyt levätään ja herkistetään ne kisaiskuun. Ne palaset ovat kyllä olemassa, mutta nyt niitä yritetään taas saada loksahtamaan kohdilleen.

Seuraavat viikot kuluvat siis kisakuntoa odotellessa ja peukut pystyyn, että nämäkin jalat liikkuisivat tulevissa kisoissa entistä kovempaa!

Tsemppiä kaikille viimeistelyihin ja kilpailuihin. Viivalla nähdään toverit!