Niinhän siitä hallikaudesta onkin jo vierähtäny kolmisen viikkoa ja joko nyt alkaisi olla jotain sanottavaa vaikeiden aikojen jäljiltä. Treenit ovat jo hyvässä vauhdissa ja kohti kesää paahdetaan hyvillä mielin. Hiljaiseloa on tässä enimmäkseen ollut, mutta sille on ollut ihan syynsä.
Hallikauden parhaaksi tulokseksi jäi 8,31, joka ei tietenkään erityisemmin lämmittänyt mieltä tai ollut sitä, mitä itse tavoittelin. Valitettavasti tavoitteiden saavuttamista haittasi jonkin verran tammikuun alussa alkanut polvivaiva, jonka vuoksi suuri osa kilpailukauteen valmistavista treeneistä jäi tekemättä. Välillä oli myös päiviä, etten pystynyt ottamaan ainuttakaan juoksuaskelta. Siitä huolimatta halu kilpailla oli kova ja niinpä tuli ne muutamat kisat kuitenkin juostua enemmän tai vähemmän teipattuna.
Kahden kuukauden aikana en oikeastaan pystynyt ajattelemaan mitään muuta kun polven tuntemuksia. Ne olivat mielessä ensimmäisenä herätessä ja viimeisenä kun meni illalla nukkumaan. Silloin halusi aina toiveikkaana uskoa, että huomenna on parempi päivä. Välillä niitä olikin ja uskoi polven tulleen kuntoon, kunnes tuli taas huominen.
Vasta siinä vaiheessa, kun kilpailusuorituskin meni siihen, että tiedostin vain polven kivun, päätin mennä näyttämään sitä lääkärille. (Ja tiedän, olen tyhmä!) Onnekseni polvi on ehjä ja pienten toimenpiteiden jälkeen tuli sen verran parempaan kuntoon, että päätin lähteä koittamaan Rovaniemelle, miten se kestää kisasuorituksen. Vaikka omalta osaltani juoksut menivät täysin penkin alle, oli kai jokin voitto sekin, että pääsin aika nopeasti juoksemaan kovaa ilman kipua.
Tällä hetkellä polvi on parempi ja vastaavaa ärtymistä yritetään estää paremmalla huollolla ja uusilla pohjallisilla. Tarkkaa diagnoosia polvivaivan aiheuttajista minulle ei annettu, mutta nyt pääasia onkin, että se on kunnossa ja kestää harjoittelun.
Treenit ovat siis sujuneet ihan mukavasti. Muuten elämä on kiireistä ja vähän turhankin stressaavaa välillä koulutouhujen takia. Mutta jospa tästäkin keväästä taas selvitään ja onneksi ei ole enää pitkä aika siihen, kun pääsen Teneriffan lämpöön harjoittelemaan muutamaksi viikoksi. Silloin voin jättää kaiken ylimääräisen stressin Suomeen ja keskittyä olennaiseen kaikessa rauhassa.
Tsemppiä kevääseen!
